Osiriksen surmaa, paloittelee  ja  Niiliin heittää  hänen sokea  veljensä  Set.  Henkiinherättämiseen osallistuu  joukko eri  henkilöitä,  sisar/puoliso  Isis,  äitinsä  taivaan  jumalatar  Nut  ja  poikansa Horus.  Palattuaan tuonpuoleisesta  Osiris  saa  tehtäväkseen  vainajien  maan kuninkuuden.  Muinaisegyptiläiset  katsoivat  Orisiksen  kuolemallaan ja  ylösnousemuksellaan  lunastaneet pelastuksen myös  tavallisille  kuolevaisillekin.  Vert.  kristinusko.

Attiksen/Kybelen papit  kuohitsivat  itsensä  ko. surukauden päätös-pippaloissa,  ns.  veripäivänä  24.3.  (dies sanquinis) jolloin kuuset  kukkivat Anatoliassa  punalatvaisina.  Muut  juhlijat  tyytyivät  vain  viiltelemään itseään kasvien okailla (Älkää  jäljitelkö  kotioloissa!) niin  että  pappiskokelaiden initioitumista kannusti  alaston verinen väkijoukko.   25.3.  onkin jo  ylösnousemuksen päivä:  Hauta  on avattu,  ja Attis-Jumala  on  noussut  kuolleista! 

Pappien  suorittamassa  pyhässä  mysteerissä  nautittiin  kuvaannollisesti  uhrina  kuolleen Jumalan  lihaa  ja  verta,  ja  puhdistauduttiin  Hänen verensä  voimalla.  Eräässä  säilyneessä  kolikossa  on  kuvattu ylösnoussut  Attis  Kybelen vierellä  vaunuissa,  ja  teksti "Istuudu  oikealle  puolelleni".  Vaunut  liittynevät  hedelmällisyysfestivaalien juhlakulkueeseen,  joillaisesta  myös Tacitus  kertoo germaaneita  esitellessään. 

Kybelen  juhlavaunuja  vetävät  leijonat  ja  hänet  kuvataan  myös  valtaistuimellaan kissapetojen  seurassa kuten  Potnia jo  neoliittisessa  Catal Hüyükissä.  Kysymys  lienee  siis  samasta traditiosta,  ja  voimme  olettaa  keväisen  hedelmällisyyskulkueen  kuuluneen  kulttimenoihin jo  6000  eKr.  Anatoliassa  aivan kuten viime  vuosisadan  Ritvalassa.  Suomessa  menot  ovat  ilmeisesti  olleet  hillitympiä.. 

Adoniksen yrttitarha  oli  omalaatuinen  ja  kansanomainen  Adonis-kultin muoto.  Jyviä  kylvettiin  ohueen multaan  saviastiaan,  jossa  ne  nopeasti  itivät  oraalle.  Sitten  niiden  annettiin  kuihtua.  Tapahtuma  kuvasi  sekä  luonnon kiertokulkua,  että  kuolemaa  ja  ylösnousemusta.  Tapa  on  tunnettu  Suomessakin.

Suomalaiset  kansanomaiset  juhannus-taiat,  joissa  tyttö  etsii  ennusmerkkejä  tulevasta  sulhasesta, ovat  melko  samantyyppisiä  Euroopasta  Intiaan,  ajoittuvat  vanhaan pakanalliseen  juhlapäivään,  ja  niidenkin alkuperää  on etsittävä  maanviljelyn  myötä  näillekin leveysasteille  tulleesta hedelmällisyyskultista.

Erilaisia  pakanallisia  tapoja  säilyi  näin nykyaikaan asti  kevyesti  kristillisiksi  naamioituina.  Karjalassa  jatkettiin  pässien  rituaaliteurastamista  ortodoksisten rukoushuoneiden  portailla,  ja  Mantsinsaaren  härkäuhri-perinne  jatkui  tälle  vuosisadalle.  Sipoon  ja  Maarian  keskiaikaisten  kirkkojen seiniin maalatut minolaiset  labyrintit  liittyvät  po.  aiheeseen.

Kun Vatikaani  ja  paavin  täällä  toimivat  legaatit   pyrkivät  1100-1200 -luvuilla  muodostamaan  suomalaisille, virolaisille  ja  liiviläisille  alueille  näiden maiden  omista  kansallisuuksista  rekrytoidut  kirkollis-maalliset  hallinnot,   eli  siis  paavin alaiset  valtiot,  Viro  julistettiin "Maarian maaksi".  Nimitys  korotti  Suomenlahden  ympäristön  hyvin korkeaan seuraan,  sillä  Jeesuksen,  "Pojan",  maa  oli  Palestiina, Pyhä  maa.

Muistiinkirjoitetuista  suomalaisista  kansanrunoista  löytyy  "Voiteen sanat",  joissa  pyydetään avuksi  Neitsyt Mariaa,  jolla  on  "...Tuhat  rinnassa  niseä,  Sata  sarvea  selässä" (SKVR VII 3 No. 352) Sarvet  liittyvät  mehiläis-vertaukseen,  mutta  "tuhat  nisää"  löydämme  itse  Kybele-Artemikselta, muurikruunuiselta.  Hänen patsaansa  pysyivät  pitkään poissa  koulukirjojen sivuilta, koska  antiikin kreikkalaiset  taiteilijat  kuvasivat jumalattaren  ylävartalon täyteen  meheviä  rintoja.  Nyt tiedämme, että  kalevalaisilla  runonlaulajillamme  oli  samanlainen näkemys.

Miksi  Pohjoismaiden eräs ensimmäisistä  ja  loistavimmista  katolisen ajan oppineista  osoittaa  sormellaan Suomea,  ja  nimeää  sen naisten maaksi?  Ja jos  katolisen kirkon uskollinen poika, piispan kanslian asioiden valmistelija  ja  muistiinmerkitsijä  Saxo,  liittää  meihin suomalaisiin,  sillä  meistähän on kysymys,  feminiinisen määreen, on  pakko  kysyä  miten tämä  liittyy Vatikaanin  vähän myöhempään suunnitelmaan  Baltian kirkkovaltiosta,  ja  miksi  Maria!?!?

Queen  ei  ehkä  tarkoittanutkaan  poliittista vallankäyttäjää,  vaan  Jumalatarta.  Jos  näin  on,  katolisen kirkon lähetys-strategit  ovat  hyvinkin voineet suunnitella  käyttävänsä  täällä  pohjolassa  Etelä-Euroopassa  jo  hyväksi  havaittua  taktiikkaa  korvata  pakanallinen Jumalatar  kristillisellä  Jumalan Äidillä.  Emme  toki  tiedä, mitä  he  suunnittelivat, mutta  tiedämme  mitä  he  tekivät:  He  tekivät  juuri  näin.