HENRIK LÄTTILÄINEN KERTOO
SODASTA VIRON PAKANOITA VASTAAN

Eräs tärkeimmistä kirjallisista lähteistä itämerensuomalaisten historiaan 1200 -luvulla jKr. on "ristiretkeläisten" joukoon kuulunut Henrik Lättiläinen. Hänen kirjoittamansa yksipuolinen ja asenteellinen kronikka on säilynyt, mutta se tunnetaan Suomessa valitettavan huonosti. Yritämme korjata tätä puutetta.

VII Luku, Viidennestä vuodesta

"Piispankautensa viidentenä vuotena tuo piispa Saksanmaalta palatessaan mukanaan jalosukuisia miehiä: Arnoldin Meiendorfista, Bernardin Seehausenista ja oman veljensä Theodericin yhdessä monien kunnianarvoisien miesten ja ritarien kanssa. Pelkäämättä, valmiina kohtaamaan menestystä tai perikadon, hän yhdessä heidän kanssaan, Jumalan kunnian nimissä, uskoo itsensä myrskyävän meren armoille.

Tanskan kuninkaanmaan Listerbyn maakuntaan ehtiessään löytää hän edestään kuusitoista laivallista pakanallisia eestiläisiä Saarenmaalta, jotka ovat juuri hävittämässä maata polttaen kirkkoja, tappaen ihmisiä, ryöstäen kirkonkelloja ja kirkkoaarteita, kuten pakanallisilla eestiläisillä ja kuurilaisilla oli tapanaan tehdä Tanskan ja Ruotsin kuninkaanmaassa.

Ristiretkeläiset aseistautuvat ja tahtovat kostaa kristittyjen kärsimykset, mutta sadessaan tietää heidän olevan matkalla Liivinmaalle, pakanat pahasti peloissaan valehtelevat tehneensä rauhan Riikalaisten kanssa. Ja koska kristityt vielä uskoivat heitä, pääsivät pakanat heidän käsistään, mutta heidän petoksensa ei tuonut heille mitään hyötyä, sillä myöhemmin he lankesivat samaan silmukkaan, joka oli heille viritetty.

Ristiretkeläisten yhteentörmäyksestä eestiläisten kanssa merellä

Sillä jumalan johdatuksesta terveinä ja kajoamattomina Visbyhyn saapuvat ristiretkeläiset otetaan riemuiten vastaan asukkaiden ja siellä viipyvien vieraiden taholta.

Joidenkin päivien perästä tulevat eestiläiset koko ryövärijoukkioineen paikalle. Nähdessään heidät purjehtimassa, ristiretkeläiset syyttävät asukkaita ja kauppiaita siitä, että he sallivat kristityn nimen vihollisen kulkea rauhassa satamansa läpi. Ja koska he eivät välitä tästä, vaan tahtovat pikemminkin tuntea riemua turvallisesta sovusta pakanoiden kanssa, lähtevät ristiretkeläiset piispansa luo ja pyytävät lupaa saada taistella pakanoiden kanssa.

Ja ymmärrettyään heidän aikeensa pyytää piispa heitä luopumaan suunnitelmasta, sen tähden että voisivat viholliset saattaa heidät taistelussa hätään, ja myös sen tähden että kirkko pakanoiden ympäröimänä odottaa malttamattomana heidän perilletuloaan, eikä kykenisi toipumaan heidän häviöstään. Mutta he jatkavat inttämistään, olkoonpa sopiva tai epäsopiva aika, he eivät suostu muuttamaan mieltään. Selittäen, ettei pakanallisten liiviläisten ja eestiläisten välillä ole mitään eroa, pyytävät he piispaa, että hän heidän rukouksiaan kuullessaan antaisi heidän lunastaa syntivelkansa taistelussa eestiläisten kanssa.

Nähdessään heidän itsepintaisuutensa, ajattelee piispa, että on hyödyllisempää mennä kuuliaisena ja uskollisena taisteluun, sillä kuuliaisuus on parempi kuin uhri. Hän tyydyttää heidän kiihkoaan ja velvoittaa heidät taistelemaan miehuullisesti pakanoiden kanssa syntiensä anteeksisaamiseksi. kuten he olivat pyytäneet.

Sitten kiiruhtavat ristiretkeläiset Kristuksen nimeen rohkeasti taisteluun, ja koska he ovat hyvissä sotavarustuksissa, he saavat nopeasti taistelukuntoon laivat, joilla aikovat lähteä. Vastapuolelta on huomattu valmistelut, ja kahdeksan rosvolaivaa on siirretty hiukan etäämmälle muista. Eestiläiset uskovat voivansa tällä tavalla sulkea hyökkäävät ristiretkeläiset keskellensä ja valloittaa laivat.

Ja niin tunkeutuvat saksalaiset ankarasti hyökäten kahteen ryövärilaivaan ja eestiläisten kimppuun, ja tappavat siellä 60 miestä. Kelloilla, papinpuvuilla ja vangiksiotetuilla kristityillä kuormatut laivat viedään Visbyn kaupunkiin. Kolmanteen laivaan hyppää eräs voimakas saksalainen, joka paljasta miekkaa kaksin käsin pidellen ja sillä joka suuntaan huitoen tappaa yksinään 22 miestä vihollisen joukosta. Kun hänen voimansa tiimellyksessä ehtyvät, nostavat kahdeksan jäljellejäänyttä miestä purjeen ylös, ja niin viedään mies vankina pois ja hänet tapetaan myöhemmin, kun laivat kokoontuvat yhteen, ja laiva poltetaan pois miehistön vähyyden vuoksi.

Kun tapaus näin menestyksellä ja kuuluisasti on hoidettu, kiittävät kaikki ristiretkeläiset kaikkivaltiasta Jumalaa heille annetusta voitosta. Piispa lähetti ihmiset ja omaisuuden, minkä pakanat olivat tanskalaisilta ryöstäneet, kunnianarvoisalle isä Andreakselle, Lundin arkkipiispalle, takaisin.

Sitten jatkavat ristiretkeläiset, tahtomatta viipyä pitempään Visbyssä, aloitettua tietä ja saapuvat Riikaan. Heidän saapumisestaan riemuitsevat asukkaat, ja muut Riiassa viipyvät lähtevät ulos heitä vastaan, ja ottavat niin piispan kuin koko hänen seurueensa pyhäinjäännöksineen kunnioittavasti vastaan."

EDELLISELLE SIVULLE

TAKAISIN ETUSIVULLE

SEURAAVALLE SIVULLE

The Pagan Banner Exchange