|
|
![[Jatulitarha, Ajos-saari, Kemi]](lbrtrans.gif)
|
LABYRINTIT
Member of the Esotericism Banner Exchange |
|
Eestissä on kirjoitettu suhteellisen paljon labyrinteistä, olkoonkin että niitä on säilynyt meillä vähän. Vielä nykyäänkin voi labyrintteihin tutustua Hiidenmaalla Kootsaaren niemessä ja Kaibaldin kylässä sekä Suomenlahdella Pranglin, Aksin(*1) ja Aegnan saarilla. Jälkiä niiden muinaisesta olemassaolosta on nähtävissä Tahkunan niemellä Hiidenmaalla ja Kotlandin kylän lähellä Saarenmaalla. Kaikissa näissä paikoissa ovat kyseessä maan pinnalle rakennetuista kivijonoista muodostetut kiertokäytävät eli labyrintit. Näiden lisäksi Eestistä on löydetty vielä yksi labyrintti, joka on kaiverrettu Vormsin saarella rakennetun tuulimyllyn sammaspuuhun. Tuulimylly on nykyään Rocca al Mare:n ulkoilmamuseossa Tallinnassa.
|
|
Eestistä löytyvistä labyrinteistä kirjoitti jo Karl Ernst von Baer vuonna 1844, myöhemmin Löwis of Menar ja Mey, viime vuosina aikakauskirja "Eesti Loodus":n palstoilla Rahi ja Viik (1978/5), Kaplinski (1979/1), Selirand ja Kraft (1992/4). Kaikista näistä kirjoituksista löytyy tärkeätä tietoa meillä ja muualla sijaitsevista labyrinteistä. Tallinna Kunstiülikool (taideakatemia) teki 1987 tutkimusretken Kuolan miemimaalle tutkimaan sikäläisiä kivilabyrinttejä ja seuraavina vuosina useita tutkimuksia Hiidenmaan Kootsaaren labyrintissa.
|
|
Labyrintti on pulmallinen symboli, johon törmäämme lähes kaikissa maailman kulttuureissa, eri aikoina ja erilaisissa paikoissa: muinaisessa Kreikassa, Egyptissä, Kiinassa, Intiassa, Siperiassa, Sumatralla, Eestissä... Silmiinpistävän paljon labyrinttejä on Itämeren rannikkoalueilla Suomessa ja Ruotsissa. Niitä on siellä satoja. Labyrinttejä on hyvin eri muotoisia alkaen esihistoriallisista kolmikehäisistä labyrinteistä Perussa Nascan tasangolla nykypäivän Hopi-intiaanien neliönmuotoisiin labyrintteihin lounaisessa USA:ssa. Hyvin tunnettuja ovat kristilliseen traditioon sidotut lattialabyrintit keskiaikaisissa kirkoissa ja katedraaleissa.
|
|
Labyrinttien tekotapoja on ollut monenlaisia: niitä on kaiverrettu kivipintoihin tai punottu vitsoista korien kylkiin symboleiksi, maalattu kiviin, rakennettu kuten talo, leikattu elävään nurmikenttään tai rakennettu kivistä maanpinnalle. Labyrintti voi olla myös tanssi!(*2) Ja tässä oli vain pieni osa. Historiassa näemme monia lyhytaikaisia labyrintti -symbolin esiintymiä, mutta useasti sen kehityskaaria voi seurata satoja vuosia. Labyrinttikuvion alkuperä ulottuu kauemmas kuin kolmen ja puolentuhannen vuoden taakse, mutta alkukotia ei vielä tiedetä.
|
|
Herää kykymys, miten sellainen täsmällinen ja monimutkainen kuvio säilyi niin kauan muuttumattomana ja levisi niin laajalle alueelle? Yhtenä avaintekijänä voi olla kuvion tekotapa. Yleisimmin tunnettu, ns. klassinen labyrintti on hyvin helppo piirtää. Ensin on piirrettävä pohjakuvio: piirretään risti, jonka haarat ovat samanpituiset, näin syntyneiden neljän ruudun ulkonurkkiin merkitään pisteet. Seuraavaksi piirretään ristin ylimmästä kärjestä kaariviiva ylempään kulmapisteeseen oikealla, sitten kaariviiva ylemmästä vasemmanpuoleisesta kulmapisteestä ristin oikeanpuoleisen sakaran kärkeen jne. Tuloksena on vasemmanpuoleisella sisäänkäynnillä kolmikäytäväinen labyrintti. Oikeanpuoleisella sisäänkäynnillä varustetun labyrintin saamme, kun piirrämme kaikki kaaret päinvastaisessa suunnassa.
|
 |
 |
| Labyrintit ovat ihmisten tekemiä pyhiä paikkoja, mutta on myös luonnon muovaamia pyhiä paikkoja, kuten Ayers´in kallio Australiassa, Fudzhijaman tulivuori Japanissa, ja Kaalin meteoriittikraateri Eestissä. Kumpiakin pidettiin maagillisina voimakeskuksina, jotka eri tavoilla loivat ainutlaatuisen mielentilan käyttäjilleen ja auttoivat yhteyden saamisessa yliluonnollisten voimien kanssa, kun parannettin sairauksia, ennustettiin tulevaisuutta tai harjoitettiin kanssakäyntiä korkeampien voimien kanssa. Monet pyhäköt rakennettiin taivaankappaleiden liikkeiden mukaan: niiden sisäänkäynnit oli suunnattu jonkin tärkeän astronomisen tapahtuman mukaisesti. Sellaisia olivat esim. Auringon ja Kuun nousu- tai laskupiste horisontissa kesä- tai talvipäivänseisauksen aikaan. Ruotsissa vanhimpien kivilabyrinttien sisäänkäynnit on suunnattu kohti kesäpäivänseisauksen auringonlaskua. Goottilaisten katedraalien sisäänkäynnit on rakennettu siten, että ne ovat kohti auringonnousua sen pyhimyksen merkkipäivänä, jonka mukaan katedraali on nimetty. Tästä näkökulmasta katsoen voi löytää yhtäläisyyttä esim. Stonehengen, "jättimäisen aurinkokellon" Englannissa, Maya-pyramidien Etelä-Amerikassa, kreikkalaisten Parthenonin ja egyptiläisten Suuren Pyramidin välillä. Ne kaikki on rakennettu taivaankappaleiden säännönmukaisia ratoja noudattaen. Uskottiin, että tämänkaltainen menettely antaa paikalle maksimaalisen voiman, tekee rakennuksesta pyhän ja tulee osaksi siellä tapahtuvista mysteereistä. |
|
On huomionarvoista, että pyhien rakennusten suunnittelussa käytettiin ns. pyhää geometriaa. Esimerkiksi jokainen ympyrää muistuttava rakennelma, myös labyrintti, sisältää ympyrän kehän suhteen halkaisijaan, joka on "pii" eli 3,14159... Se kuuluu irrationaalisten numeroiden joukkoon eikä pääty koskaan, vaan jatkuu loputtomiin. Myöskään Egyptin Suuren Pyramidin faaraon sarkofagin suhteet eivät ole sattumanvaraiset: päädyt 1, kyljet 2, pohjan lävistäjä on 1,41412... eli irrationaaliluku. On ilmeistä, että vanhan ajan ylimykset toivoivat palsamoitujen maallisten jäännöstensä lepäävän tilassa, joka oli rakennettu irrationaalilukuja silmälläpitäen. Lukusarjan ikuinen päättymättömyys edesauttoi ikuisuuden saavuttamista ja yhteyttä yliluonnolliseen. Silloin oli siis jo tiedossa, ettei kyseisiä lukuja tunneta kokonaisuudessaan, eikä niitä fyysillisessä maailmassa ole olemassakaan kokonaisina.
|
|
Keskiajan kristityt ottivat käyttöön pyhissä huoneissaan uudet uskonnollisten tunteiden voimistamisen välineet. He kehittivät lasimaalaustaiteen. Kirkkojen värilliset lasit laskivat ainoastaan tietyn määrän päivänvaloa sisään kirkkoon, ja tällä vaikutelmalla nostettiin pyhän paikan hengellistä aktiivisuutta, jumalan läsnäolon mahdollisuutta. Muissa kulttuureissa on saman tuloksen saavuttamiseksi käytetty toistuvia tansseja, rummunpärinää ja psykedeelisiä huumaavia aineita. Kohottavien apuvälineiden käyttö uskonnollisissa tilaisuuksissa on tunnettua koko maailmassa. Pyhä tila oli paikka, jossa ihmisen oli kaikkein helpointa astua yhteyteen korkeimman kanssa. Kun jumala(tar) itse halusi kanssakäymistä ihmisten kanssa, saattoi se tapahtua missä ja koska tahansa, mutta kun ihminen halusi yhteyteen jumaluuden kanssa, hän tarvitsi siihen apua. Se oli syy siihen, että uskottiin pyhän paikan olevan yhteydessä maailmankaikkeuden kaikkien kerrosten kanssa.
|
|
Takaisin labyrinttiin. On huomattavaa, että labyrintin on uskottu olevan myös Maa-äidin ruumis, jumalallisen neitseyden keskipiste, jonka keskukseen päästäkseen on tehtävä mystillinen vaellus hänen kohtuunsa, eräänlainen takaisin meno syntymääedeltäneeseen tilaan, regressus ad uterum. Labyrinttiä on usein pidetty naiseuden symbolina, jossa miehet ovat kulkeneet. Kiertokäytävän lopussa he ovat laskeutuneet symbolisesti aliseen maailmaan, Suuren Äidin vallanalaisuuteen. Labyrinttia vahti keskustassa sen hallitsija, vanha isä. Niin oli myös Kreetan labyrintin vahtina myyttinen, ihmisen vartalolla ja härän päällä varustettu ihmissyöjähirviö Minotaurus, joka valvoi sisäänpääsyä tuonpuoleiseen. Rituaalinen vaellus sinne ja takaisin näyttää tässäkin symbolisoivan elämän loputtoman kierron ja kuolemattomuuden ideaa. Sitä ideaa ovat heijastaneet myös eri tyyppiset labyrinttikuvat Kreetan metallirahoissa.
|
|
Psykologisesti tulkittaessa kuvastaa labyrintti pyrkimistä keskustaan ja on verrattavissa Intian uskonnoissa käytettävän tiukkojen sääntöjen mukaan piirrettyyn mandalaan, meditaatiokuvioon. Muinais-Skandinavian saagoissa sidottiin labyrintti sen alla sijaitsevan luolan kanssa, joka oli Maa-Äidin asuinpaikka, ja kuvasti ihmisen mystistä syntymästä lähtevää tietä kuolemaan ja uudestisyntymiseen.
|
 |
|
Kristinusko omi labyrintin ja sen alkuperäisen merkityksen ja otti sen käyttöön syntisten vertauskuvallisena pyhiinvaellusena pyhälle maalle, Jerusalemiin ja takaisin. Kristityt tulivat ja lähtivät rukoillen kirkon lattia-labyrintin kautta, usein polvillaan. Sellainen vaellus ei ollut helppo. Esim. ranskalaisen Chartres`in katedraalin labyrintin läpimitta on 12 m, mutta käytävän pituus 200m. Mutta länsimainen ihminen lopetti(*3) klassillisten labyrinttien rakentamisen jo renessanssiajan alussa.
|
|
Myöhemmin, varsinkin barokin ja rokokoon aikana muuttuivat alkujaan selkeisiin kaavoihin pohjautuneet labyrintit eksyttäviksi, täynnä umpikujia oleviksi sokkeloiksi ja niiden alkuperäinen idea unohtui lähes täysin. Korkeat pensasaitalabyrintit tehtiin yleensä huvittelupuistoihin, ja niiden ainoana tarkoituksena oli saattaa niissä hortoilevat ihmiset sekaisin. Löytääkseen tiensä takaisin oli ihmisillä tapana sitoa lankakerä sisääntuloaukkoon.
|
|
Yrittäessämme nyt tunkeutua labyrintti-symbolin alkuaikaan, täytyy meidän hetkeksi seisahtua jo kerran aikaisemmin mainittuun Jumalattaren hahmoon, josta Joseph Campbell kirjoitti seuraavaa: "On täysin varmaa, että Baikalista Pyreneihin asti säilyi vankkumattoman kestävänä mammutinmetsästäjien mytologia, jonka korkeimpana jumaluutena oli alaston naisjumaluus." Uudet arkeologiset ajoittamismetodit ovat työntäneet monien esihistoriallisten muistomerkkien iän mesoliittiseen aikaan ja sitäkin kauemmaksi. Puhutaan jo suurella yksityiskohtaisuudella tuhansien vuosien takaisista tapahtumista Euroopassa. Yksi huomattavimmista esihistoriantutkijoista, Marija Gimbutas (Euroopan arkeologian professori
Kalifornian yliopistossa) on kirjoittanut omista tutkimuksistaan yhä tarkemmin ajasta 5000 e.a.a., jolloin suurimpana uskonnollisena voimana Euroopassa ja Vähä-Aasiassa oli Jumalatar. Se oli aikaa ennen kirjoitustaidon keksimistä, aikaa ennen Egyptin ensimmäisen dynastian kuningasta Menesiä (~3100 e.a.a) ennen ensimmäistä ihmistä, jonka nimi tunnetaan historiassa. Se oli aika, jota nykyään kutsutaan myös nimellä "Herstory" .
|
|
Labyrinttikuvion palauttamisella pohjaelementteihinsä saakka on tultu toteamukseen, että se on saattanut olla alkujaan suorakulmaisesti murretusta viivasta muodostuva ornamentti, meanderi, jota on löydetty tuhansista poltetuista saviesineistä koko vanhassa Euroopassa. On löydetty myös meanderkuviolla koristeltuja raskaana olevan Jumalattaren savikuvia. Niiden erittelemiseksi Gimbutas antoi monille nimet, kuten Lintu-Jumalatar, Käärme-Jumalatar, Sika-Jumalatar (Hyppäävä emakko). Gimbutas löysi yhden parhaiten säilyneistä meander-Lintu-Jumalattarista Mezinistä Desnan jokialueelta Länsi-Ukrainasta. Jumalattaren ikä on kunnioitusta herättävä, 18000-15000 e.a.a.
|
|
Mutta vieläkin vanhempi labyrinttikuva on eräässä noitakaluna mukanakannetussa mammutinluisessa esineessä, joka löydettiin Maltan myöhäispaleoliittisesta (~20000 e.a.a.) asuinpaikasta Baikalin järven läheltä Siperiassa. Kysessä on seitsenkehäinen spiraalilabyrintti, joka kiertää ympäri talismaniin kaiverrettua reikää. (Oliko jo silloin kyseessä ovi toiseen maailmaan?) Sen muoto näyttää jäljittelevän maanpinnalle rakennettua kivilabyrinttiä. Niin siis ulottuvat labyrintin juuret kauas historian syvyyteen, mammutinmetsästäjien aikaan, Joseph Campbell`in nimittämään alastomaan naisjumalaan keskittyvään aikaan.
|
|
Ja vielä. Onko mahdollista huomata yhteyttä labyrintin muodon ja planeettojen maan päältä nähtyjen ratojen välillä? Kun seisotte pohjoisella pallonpuoliskolla kasvot etelään ja seuraatte jotakin planeettaa yö yön jälkeen, huomaatte, että se liikkuu kiintotähtiin rinnastettuna joko myötäpäivään tai vastapäivään, mutta joskus näyttää pysähtyvän, ja liikkuvan sitten taas myötäpäivään jne. On huomattu, että planeetta Merkuriuksen rata maasta katsoen käy läpi klassisen seitsenkehäisen labyrintin reitin yhden vuoden aikana, ja labyrintin keskuksena on aurinko. Tämä tosin vaikeasti seurattava rata oli tuttu jo muinaisille kreikkalaisille, mikä heijastui myös heidän maailmankuvassaan. Kyseessä on ns. paljaan silmän astrologia, mikä oli ainoa mahdollisuus kyseisenä aikana.
|
 Labyrinttitanssi keskiajalta. Huomaa torveen puhaltava jänis! |
|
Rooman uskonnossa Mercurius (joka vastasi kreikkalaisten Hermestä) oli kaupankäynnin jumala, tienkäyjien suojelija. Hän oli jumalien lähettiläs, toimitti perille heidän tiedotuksiaan ja, kuten Egyptin
Anubis ennen häntä, johdatti henkiä tuonelaan (tässäkin on huomattavissa yhteys labyrinttiin). Jumalien lähettiläänä pidettiin myös kurkea, jolla uskottiin olevan voima astua sisään jumalten valtakuntaan. Hän oli itäisen Välimeren kansoilla pyhä lintu jo ammoisina aikoina. Val Camonica`ssa(*4), Pohjois.Italiassa on 1300-1800 e.a.a peräisin oleva kalliopiirros, jossa esiintyvät labyrintti, kurki ja tanssivia ihmisiä. Toinen samantapainen on Luzzanassa Sardiniassa, ajalta 2500 e.a.a.. Muistelkaamme nyt. Kun myyttisen Kreetan kuninkaan Minoksen tytär Ariadne auttoi ateenalaisen sankarin Theseuksen ulos labyrintistä Minotauroksen tappamisen jälkeen, pakenivat he yhdessä ystävien kanssa kuninkaan kostoa. Lopuksi he päätyivät Deloksen saarelle. Pyhittääkseen pelastumisen vei Ariadne heidät kurkitanssiin, jossa pidetään käsistä kiinni ja muodostetaan klassillisen labyrintin käytävää jäljittelevä kuvio. Tanssin edes-takaisin -liikkuva askellus muistuttaa kurjen aamulaulu-tanssia. On mahdollista, että klassillisella labyrintilla ja kurkitanssilla, jota tanssitaan Deloksella nykyäänkin, oli tuhansia vuosia sitten eläneiden ihmisten uskomuksissa jokin maagillinen yhteys planeetta Merkuriuksen maalta nähtävään liikkumiseen taivaan lakeudella.
|
Tässä kirjoituksessa on labyrinttiä lähestytty ennenkaikkea kuin taideteosta. On mahdotonta arvioida niihin kätketyn ajatuksen syvyyttä ja sitä ilmaisevan muodon ehdotonta täydellisyyttä. Kuten muuallakin, ovat Eestissä vielä jäljelläolevat kivilabyrintit itsessään loistavia rakennustaiteen muistomerkkejä, jotka tulisi ottaa tiukkaan suojeluun ja säilyttää ne tuhoamattomina tuleville sukupolville. 
|
Julkaistu aiemmin eestin kielellä. Käännetty Pakanasivuja varten 1998. Linkki K.Pollun nättelyyn
|
(*1) Aksin saari tunnetaan Virossa myös vanhana suomalaisten tukikohtana. Saaren nimen on todettu johtuvan laivaa tarkoittavasta sanasta "haaksi", jota käytettiin yleisesti Suomessa mutta ei Virossa. Muinaisiin kaupankäyntitapoihin Itämeren piirissä ja muuallakin kuului tiettyjä turvallisuutta koskevia kirjoittamattomia lakeja. Tunnetuin sellainen on "rantaoikeus", mikä tarkoitti sitä että ikimuistoisten kauppasatamien ulkopuolelle rantautuneita aluksia pidettiin ilmanmuuta sotaisissa tarkoituksissa tulleina, ja ne sai siis tapaoikeuden mukaan ryöstää.
|
|
Toisaalta kaikille avoimille kauppapaikoille tulleet olivat "lain suojaamia", vaikka muissa paikoissa he sillähetkellä olisivat vihollisia. Liivinmaalle hyökänneiden risti(=ryöstö)retkeläisten mukana liikkunut kronikoitsija Henrik Lättiläinen kertoo mm. Visbyn kaupungin kieltäneen saksalaisia hyökkäämästä satamaan tulleiden saarenmaalaisten kimppuun, vaikka näillä oli Tanskasta voitettuna ryöstösaalina mm. laivaslasteittain kirkonkelloja ja orjiksi pyydystettyjä munkkeja ja nunnia, ja sarvikypäräiset saarelaiset ilkkuivat risti(=rosvo)ritareille. Tähän ja muihin vastaaviin käytäntöihin oli päädytty vuosituhansien aikaisen kokemuksen perusteella, koska kaupankäynti oli tärkeää kaikille.
|
|
Muinaiset kauppapaikat sijaitsivat yleensä asutuskeskusten ulkopuolella kuten eräät tunnetut paikat Suomen rannikolla, tai vahvan linnoituksen suojassa kuten Tallinnan edeltäjä, muinaiskaupunki Revala (Kaleweny, Lindanisa, ...). Koska ratsumies oli jalkamiestä vaarallisempi sen ajan teräaseilla ym. käytävissä taisteluissa, oli hevosten tuonti muille kuin siihen varatuille kauppapaikoille kiellettyä. Siksi Suomenlahden yli purjehtivat suomalaiset tulivat ilmeisesti joko Pellingin tai Suursaaren kautta ensin Aksiin, jossa hevoset jätettiin laitumelle saaren eteläpäähän Räävelin reissun ajaksi. Hevosia muinaiset suomalaiset kaukokauppiaat tarvitsivat laivojensa vedättämiseen tiettyjen kannasten yli kotimatkallaan. Monissa paikannimissä onkin säilynyt sana "Vetokannas", joka siis muistuttaa muinaissuomalaisten laivaretkistä.
|
|
Muinainen kaupankäynti Suomenlahden yli jatkui pienimuotoisempana vielä 1900-luvulla Suomen rannikon kalastajien ja Viron maanviljelijöiden välisenä suorana vaihtona, ns sepra-kauppana. Seprakaupassa (=ystävänkauppa, sõber =ystävä, sõbra =ystävän) vaihdettiin tynnyreihin säilöttyä suolakalaa virolaisten perunaan ja viljaan, jota Suursaaren, Tytärsaaren ja rannikon suomalaiset saivat näin edullisemmin kuin myymällä kalansa torilla ja ostamalla viljelytuotteita markkinahintaan.
|
|
Eräiden Suomen muinaiskaupunkien synty voi liittyä seprakaupan tapaisiin järjestelyihin, sillä tavan sitkeä jatkuminen osoittaa sen hyvin vanhaksi. Tutkijat ovat arvelleet, että Rikalan muinaiskaupunki Halikossa on ollut paikallisen suurtalonpojan tms. mahtimiehen suojeluksessa ja hänen kartanonsa lähistölle syntynyt kauppiaiden ja käsityöläisten tukikohta. Tällöin Rikala ei olisi ollut avoin kaikille kaupparauhan turvissa matkaaville, vaan sen status olisi perustunut paikallisen suomalaisen päällikön voimaan. Ulkomaiset kauppiaat Rikalassa olisivat siis olleet sepra-vieraita, kuten siis myös Kokemäenjoen varrella Teljässä ja Hahlossa, vaikka tätä ei yleensä oleteta. Lounais-Suomen "merovinkiaikaiset" yhteydet Keski-Eurooppaan ja Uplantiin Ruotsissa ja Eurajoki-laakson oletettu germaanisiirtokunta voivat liittyä myös vastaanvanlaiseen ilmiöön,
koska varhaiskeskiajan kauppiaat tukeutuivat täällä ko. ajankohtaa vanhempaan maan tapaan varmistaakseen oleskelulupansa. Seprakaupan lopetti toinen maailmansota. P.K.
|
|
(*2)Saksassa maahanrakennettua labyrinttia, joka siellä on yleensä leikattu turpeesta, nimitettiin usein tanssia tarkoittavilla sanoilla. "Jekkendanz", "Bändltanz", ja "Tranedanz" voivat tarkoittaa sekä kansantanssia että maassaolevaa rakennelmaa. Nimistä selviää myös että ko. ilmiöön on Saksassa liittynyt, ja liittyy tänäkin päivänä, nauha, jonka täytyy olla sama kuin kreikkalaisen myytin "Ariadnen lanka". Vanhat elementit ovat siis jälleen koossa: Labyrintti, tanssi ja nauha.
|
|
Eräs yläsaksalainen kansanperinne on avain siihen, mihin tarkoitukseen muinaiset germaanit ja nykyistä Saksaa asuttaneet keltit labyrintteja rakensivat: Jouluyönä ("joulu"="Hjul"=pyörä) saksalainen talonpoika meni vaimonsa kanssa omenapuun luokse. Puuhun sidottiin nauhat, ja pariskunta kiersi puuta niin, että nauhat solmiutuivat kauniisti rungon ympärille. Rituaalin tarkoituksena oli varmistaa omenatarhan hedelmällisyys. Eräässä baijerilaisessa kansatanssissa tanssijat kiertävät maahan pystytettyä salkoa, joka samallatavalla nauhoitetaan. Tanssi suoritetaan nykyisin ilman labyrinttia, mutta voitaneen pitää varmana että saksalaisen kansanperinteen tanssit ja labyrintit ovat jälkiä samasta muinaisesta hedelmällisyysrituaalista. Hedelmällisyys-tarkoitukseen viittaa myös labyrintti-ilmiön psykoanalyyttinen erittely, mutta tässä tuli jo kerrottua aivan liikaa. P.K.
|
|
(*3)
Viime vuosisadan lopulla tutkijat haastattelivat vanhoja ihmisiä Suomen rannikoilla sekä ruotsin- että suomenkielisillä alueilla. Tiedossaolevien labyrinttien, "Jatulintarhojen", "Troijeborgien", jne. tekijät muistettiin vielä siihenaikaan joissakin tapauksissa. Näistä kertomuksista ja maankohoamisarvioista päätellen labyrintteja on meillä rakennettu vielä 1800-luvun alussa, eli eurooppalainen keskeytymätön labyrinttiperinne päättyi Perämeren rannoilla. Otsikkokuvan jatulintarha on ollut Kemin Ajoksessa, ja se hävitettiin vasta 70-luvulla. Piirros on julkaisusta "Kemin kihlakunnan kiinteistä muinaisjäännöksistä" vuodelta 1897. P.K.
|
|
(*4)
ValCamonican kalliopiirrosalueelta on myös Cernunnoksen, eli "Vanhan Sarvipään" kuva. Mahdollisesti Euroopan alkuperäisestä metsästäjä/keräilijä-elinkeinoa harrastavasta väestöstä polveutuvat asukkaat jatkoivat kalliopiirrosperinnettä ValCamonicassa vielä pronssikaudellakin. Heidän kyntäjä+härkäpari -piirroksensa muistuttavat kovin paljon Tanskan ja Skoonen maanviljelyyn liittyviä kalliopiirroksia.
|
|
Cernunnos on suoraa jatkoa paleoliittisten luolamaalausten sarvekkaille "shamaaneille", joista johtuu myös yhteys Pohjolaan. "Cernunnos" nimi on roomalaisten antama, ja sillä he tarkoittivat kelttien jumalaa. Muut nimitykset, kuten Perkunas liettualaisilla ja Perun slaaveilla, ovat yleensä ko. uskonnon harjoittajien itsensä käyttämiä. Myös Suomen kalliotaiteessa esiintyy sarvekas ihmishahmo. Kansallismuseossa oleva kalliopiirros-seinämän luonnollisenkokoinen valokuvasuurennos sisältää yhden erinomaisen näytteen po. esi-isiemme palvonnan kohteesta. P.K.
|
 |
| KIRJOITA VIERASKIRJAAN! |
| VOIT LUKEA VIERASKIRJAN. |
 | EDELLISELLE SIVULLE | TAKAISIN ETUSIVULLE | SEURAAVALLE SIVULLE |  |
|
|
