Kuka  oli Lemminkäinen?? Kalevalaisen  runouden  naissankari  ja  hulivili  Lieto  Lemminkäinen on meillä muistiinkirjoitetussa  muodossaan  hyvin  konkreettinen ja  lihallinen henkilö,  mutta hänet muistetaan myös paluustan Tuonelan joelta, eli hän on suomalainen ylösnouseva kuoleman voittaja. Millaisia  ja  keitä  ovat sitten hänen esikuvansa  ja  rinnakkaishahmonsa  muissa  kulttuureissa.  Voidaanko  niiden avulla  tarkentaa  kuvaa Lemminkäisen muinaisesta  merkityksestä  suomalaisessa  mytologiassa? Lemminkäisen yhteys egyptiläiseen Osirikseen on  yleisesti tunnettu asia.  Osiris joutui paloitelluksi  ja  jokeen  heitetyksi,  ja  hänet  kokosi  ja  elvytti  nainen, kuten Lemminkäisen  keräsi  Tuonelan virrasta hänen  äitinsä.  Myyttisankarin takana  onkin aina  nainen tai  kaksikin.  Äiti  tai  puoliso, joka  tarvittaessa  kokoaa  sankarin  kirjaimellisestikin.  Osiriksen tarina, jonka professori Kirkinen virheellisesti uskoi kulkeutuneen Karjalaan "bysanttilaisten"  näytelmäseurueiden mukana  vasta  ortodoksisella  ajalla,  on  kertomus  kuolemasta  ja  ylösnousemuksesta,  mikä  vanhoissa  uskonnoissa  ei  ollut  kovinkaan harvinaista.  Uskonnosta  on kysymys  Lemminkäisenkin tapauksessa,  vaikka  runonkerääjien haaviin  1800 -luvuilla  päätyneet  säkeet  olivat  jo  arkipäiväistyneet  ja  kadottaneet  paljon merkityksiään. Vanhoissa  kulttuureissa,  joissa traditio siirtyi seuraaville sukupolville muistettujen runojen muodossa ilman kirjoitettuja muistomerkkejä, ei  opeteltu  ulkoa  mitään turhaa.  Väinämöinen  ja  Lemminkäinen  olivat  muinaissuomalaisille  yhtä  tärkeitä  hahmoja  kuin  egyptiläisille  Osiris,  babylonialaisille  Tammuz,  kanaanilais-fonikialaisille  Baal-Adonis  ja  skandinaaveille  Balder.  Kaikki  he  olivat  jumaluuksia,  kaikki  he  kuolivat,  -ja  nousivat  ylös  kuolleista, paitsi Balder. Akkadilaisten  edeltäjiltään sumereilta  perimä  Dumu-zi-[abzu],  [Valtameren] oikea poika,  =Dãmu. =Dumuzu, =Tamuzu,  oli  luonnon  kiertokulun  metafora.  Kun kuiva  kausi  hävittää  Lähi-Idän   maisemasta  vihreyden, vaikutelma  luonnon  kuolemasta  on  hyvin  todellinen.  Tammuz,  hedelmällisyyden toinen osapuoli,  koki  silloin jokavuotisen kuolemansa,  ja  matkusti  länteen,  vainajien maahan.   Naiset  itkivät  häntä,  kuten  "Saaren  neidot  itkivät  Lemminkäistä".   Kesän  kuivimpana  kuukautena  järjestetyistä  itkijäis-seremonioista  on kuvauksia. Lemminkäisen hakee  Tuonelan virralta  hänen äitinsä  tai  puolisonsa,  Tammuzin noutaja  on  Ishtar,  rakkauden ja  äitiyden jumalatar  ja  vanhan Jumalattaren seuraaja.  Ishtarin  Manalan matkaa ja Tammuzin  kuolleista  heräämistä  ja  ylösnousemusta  esitettiin  muinaisessa  Lähi-Idässä  näytelmänä  uskonnollisissa  juhlissa,  ja  onneksemme  sen  teksti on  säilynyt. Luonnon  kuoleman ja  ylösnousemukseen verrattavan   elpymisen  esittäminen  yhteisölle  jokavuotisena  näytelmänä  lienee  yhtä  vanha  tapa  kuin maanviljelys  itse,  ja  mikä  teroittaa  kuulijoiden mieleen  kaiken  elollisen  yhteenkuuluvuutta,  keskinäistä  riippuvuutta ja  väistätöntä  kuolemaa  paremmin kuin  tälläinen yhteisöllinen rituaali.  Vanhoissa  maanviljelyskulttuureissa  kuolema,  kasvillisuuden tai  yksilön, ei  ollut  kaiken loppu  vaan uuden alku, kuten yksilökään  ei  ollut  olemassa  yksin  itseään varten.  Hän  ei  kuoltuaan kadonnut  vaan  jatkoi  elämäänsä  tulevissa  sukupolvissa  ja  yhteisön jatkuvuudessa.  "Ishtarin Manalan matka"-näytelmän  säilyneet  katkelmat  ovat  4000  vuotta  vanhoja,  mutta  tradition täytyy  olla  paljon vanhempi.  Kun maanviljelyselinkeino otettiin käyttöön Euroopan puolella Balkanilla, jouduttiin soveltamaan opitut innovaatiot toisenlaisiin vuodenaikoihin, kuin Anatoliassa ja "hedelmällisen puolikuun alueella". Viljelykauden katkaisi nyt kylmä talvi, kuivan keskikesän sijasta. Tämän on täytynyt vaikuttaa maatalouden mukana kulkevien uskonnollisten traditioiden muovautumiseen. Mesopotamialaisia riittejä tuskin olisivat sopineet sellaisinaan ainakaan suomalais-ugrilaisten uskomusjärjestelmään. Uusi elinkeino levisi Eurooppaan ensin balkanille ja Välimeren rannoille, ja sinne se pysähtyikin pitkäksi ajaksi. Seuraava eteneminen oli mahdollinen nauhakeraamisen kulttuurin (LBK, Linear-band keramik) sopeutuessa Pannonian altaassa viljelemään maata keskisen Euroopan imastovyöhykkeellä. Viljely levisi hyvin nopeasti pitkin Tonavan ja Rheinin laaksoja, ja idässä Baltian rajoille. Ensimmäinen suomensukuinen mv-yhteisö saattoi olla Väinän latvoilla, Serteya-joella. Suomalais-ugrilaiset kansat alkoivat harrastaa maanviljelyä ensin Baltiassa ja nykyisten volgansuomalaisten mailla, joista paikoista innovaatio levisi Suomeen. Lemminkäinen jne. myyttisikermä lienee siis omaksuttu jo silloin. Aiheen vahva esiintyminen talteenkerätyssä kansanrunoudessa osoittaa, että Lemmikäinen on ollut tärkeä hahmo esi-isillemme, ja sekä merkityksen että tehtävän voimme nyt määritellä: Maskuliininen hedelmällisyyden jumala .

 

Ishtar Manalassa

 

Sumerilais-babylonialais-assyrialaisessa perinteessä Tuonelaan matkaa nainen, jumalatar Ishtar. Hän on myös Inanna ja Astarte. Kertomus tai näytelmä Ishtarin Manalan matkasta ja hänen rakastajansa Tammuzin ylösnousemuksesta on olemassa assurinkielisenä videoesityksenä jonkin yliopiston arkistossa, mutta mikään ei estä toteuttamasta tätä ikivanhaa sosiodraamaa omana sovituksena. Tekstiä ei kovin paljoa kannata muutella. Silloin taika ei tehoa.  Ishtarin Manalanmatka -näytelmää on arveltu myös esitetyn labyrintissä. Luettavuuden parantamiseksi henkilöiden nimet on merkitty värillä niiden esiintyessä ensimmäistä kertaa tekstissä, ja saman henkilön repliikit ovat samalla värillä. Tarinan henkilöt: Ishtar (Belili): Jumalatar, Tammuz: Jumalattaren puoliso ja hedelmällisyyden miehinen jumaluus, Ereshkigal: Manalan hallitsijatar, tämän portinvartija, Namtãru-visiiri, Eea: kuningas tai ylijumala, Papsukal-visiiri, Assûshunãmir: "porttomies" eli jonkinlainen gigolo, Anunnakit: jumala, , ja kertoja.

´

 

Ishtarin matka Tuonelaan

Ishtar  lähtee  "maahan, josta  paluuta  ei ole", Manalaan, noutamaan puolisoaan Tammuzia. 

"Hän  kulkee  Tietä, joka  on paluuta  vailla,  
Taloon, johon astuva  on valoa  vailla, 
Missä  tomu  on ravintonsa  ja  ruokana savi,"

Kun saapunut  oli  Ishtar  nyt  portille  Maan, josta  paluuta ei  ole 
Vartijalle  portin sanat  hän virkkoi: 
"Vartija siinä, avaathan porttisi,
Avaathan porttisi astuakseni sisään!
Ellet  avaa  sä  porttiasi  astuakseni  sisään,
Isken murskaksi uksen ja  salvankin murran, (*1.)
Isken murskaksi  kynnyksen ja  hajoitan ukset!
Paiskaan pieletkin rikki, heitän selälleen portit,
Nostan ilmoille  kuolleet, jotta  elävät  he  söisi,
Eläviä  suurempi  on kuolleiden joukko!" 
Vartija suunsa  nyt  avas  ja  puhumaan ryhtyi,
Ruhtinatar  Ishtarille hän virkkoi: 
"Seis, Valtiatar,  älä  portteja  heitä,
Menen, nimesi  ilmoitan kuningatar  Ereshkigalille."
Niin astui  vartija  sisään ja virkkoi Ereshkigalille: 
"Katsohan, sisaresi  Ishtar  portilla  seisoo,
Hän joka  ilojuhlia  suuria  pitää, meretkin myllertää edessä  Eean."

 

Ereshkigal  tämän kuullut kun oli, 
Kuin kaadettaessa  tamariskipensasta  hän [räyski],
Kuin leikattaessa kunînuruohoa hän [kähisi]:
"Mikä  on sydämensä  minulle  tuonut, mikä  on vatsansa  liikkeellepannut? 
Katso,  juon vettä ma  Anunnaki-jumalien  kanssa,
Leivän asemasta  mutaa  ain syön, oluen asemasta  juon sameaa  vettä!
Itken miehiä, jotka  jättivät  vaimonsa,
Itken tyttöjä, jotka  makaajainsa  kupeilta [on viety],
Pienokaista  hentoa itken, joka  ennen aikaansa [on kuollut]!
Menehän vartija, hälle  porttisi  avaa,
Kohtele  häntä  ikivanhojen lakien mukaan!"
Meni vartija, porttinsa  avasi  hälle:
"Astuhan sisään, valtiatar,  sulle  riemuitkoon Kûtu,
Palatsi Maan,  josta  paluuta  ei  ole,  sun edessäs  iloinen olkoon!"

"Miksi  oi  vartija, riistit sa pääni  tiaran kauniin?"
"Käy sisään oi  valtiatar, Manalan laki  on tämä!"
Toisesta  portista  sisään hänet vei,  irroitti, riisti korvainsa  renkaat.
"Miksi  oi  vartija, riistit sa  korvaini renkaat?"
"Käy sisään oi  valtiatar,  Manalan laki  on tämä!"
Kolmannesta  portista  sisään hänet  vei,  irroitti,  riisti  kaulansa  kiviset  vitjat.
"Miksi  oi  vartija, riistit sa kaulani kiviset  vitjat?"
"Käy sisään oi  valtiatar, Manalan laki  on tämä!"
Neljännestä  portista sisään hänet  vei,  irroitti,  riisti rintansa  korut.
"Miksi  oi  vartija, riistit sa rintani  korut?"
"Käy sisään oi  valtiatar, Manalan laki  on tämä!"
Viidennestä  portista  sisään hänet  vei,  irroitti,  riisti lanteittensa  synnytyskivivyön.
"Miksi  oi  vartija, riistit sa lanteitteni  synnytyskivivyön?"
"Käy sisään oi  valtiatar, Manalan laki  on tämä!"
Kuudennesta  portista  sisään hänet  vei,  irroitti,  riisti kätensä ja  jalkansa  soljet.
"Miksi  oi  vartija, riistit sa käteni  ja  jalkaini  soljet?"
"Käy sisään oi  valtiatar, Manalan laki  on tämä!"
Seitsemännestä  portista sisään hänet  vei,  irroitti,  riisti häpyä  peittävän verhon.
"Miksi  oi  vartija, riistit sa häpyäni  peittävän verhon?"
"Käy sisään oi  valtiatar, Manalan laki  on tämä!"

Kun maahan, josta  paluuta  ei ole, oli  laskeutunut  Ishtar,
Näki Ereshkigal  hänet, edessään tuimaksi  muuttui,
Ishtar  ei malttanut  mieltään vaan karkasi  päälleen.
Ereshkigal suunsa  nyt  avasi  ja  puhumaan ryhtyi,

Namtãru-visiirilleen sanat  hän virkkoi:  
"Mene. Namtãru,  hänet  palatsiini  sulje,  
Päästä  ulos  nyt  päälleen  kuusikymmentä  tautia,  tuhoutukoon Ishtar! 
Silmien tauti  silmiensä  päälle,  
Kylkien tauti kylkiensä päälle,  
Jalkojen tauti jalkojensa päälle,  
Sydämen tauti sydämensä päälle,  
Mielenkin  tauti  mielensä  päälle,  
Ylt´ympäri  häntä,  tuhoutukoon Ishtar!"  

Kun  Maahan, josta paluuta  ei  ole, oli  lasketunut  valtiatar  Ishtar, 
Lehmän päälle  ei  ryntää sonni,  ei  astu  tammaa  aasi,
Tyttöä  kadulla  ei  makaa  mies,
Nukkui  vuoteessaan  mies, nukkui  äitinsä vieressä  tyttö.
Papsukal visiiri  jumalten suurten: nenänsä  oli  painunut, kasvonsa  synkät,
Oli surupukuun pukeutunut,  likaisena  aivan.
Meni  nyt Shamash,  edessä Sînin,  isänsä, itki,
Eteen  Eean,  kuninkaan, kyyneleensä  vieri:
"Ishtar Manalaan on laskeutunut,  ei noussut,
Kohta  kun Maahan,  josta  paluuta  ei  ole ,  oli  laskeutunut  Ishtar,
Lehmän päälle  ei ryntää  sonni,  ei  astu  tammaa  aasi,
Tyttöä  kadulla  ei makaa  mies,
Nukkui   äitinsä vieressä  tyttö."
Viisaassa  sydämessään  loi  kuvan nyt Eea,
Loi  Assûshunãmirin, kinaidin [porttomiehen]:
"Menehän,  Assûshunãmir, porttiin  Maan,  josta  paluuta  ei ole,  kasvosi aseta,
Seitsemän  porttia  Maan, josta  paluuta  ei  ole,  edessäsi  auetkoon auki,
Ereshkigal  nähköön nyt sinut,  iloiseksi  edessäsi  tulkoon.
Kun  on rauhoittunut  sydämensä, vatsansa selkeäksi  tullut,
Anna  hänen vannoa  nimeen jumalten suurten!
Pidä  korkealla  pääsi, aseta  korvasi  leiliin,!"
"Hyvä  on,  valtiatar, leili  nyt  annettakoon mulle,  jotta  sen vettä ma  joisin!"

Assûshunãmir tekee tehtävänsä, ja Ereshkigal lupaa täyttää tämän pyynnön.   Kun Manalan valtiattarelle selviää, mitä on tullut luvanneeksi, on myöhäistä katua.

Ereshkigal tämän kuullut  kun  oli, 
Lanteitaan löi  hän,  sormeaan puri:
"Toivomuksesi  toivonut  multa sa  olet, jota  ei  toivoa  saisi.
"Menehän,  Assûshunãmir, sinut  kirota  tahdon ma  kirolla  suurella:
Katuojien ruoat  ruokasi olkoon!
Varjossa  kaupungin muurin, olinpaikkasi olkoon,
Vain kynnys  sun istuimesi  olkoon! 
Juopunut,  janoinen poskiasi  lyököön!"
Ereshkigal suunsa  nyt  avasi  ja  puhumaan ryhtyi,
Namtãru-visiirilleen sanat  hän virkkoi:
"Mene,Namtãru,  lyö Egalginaan,
Koputa  kynnystä [--------] -kivistä,
Tuo  ulos  Anunnakit,  istuta kultaiseen tuoliin,
Elämän  vedellä  Ishtaria  vihmo,  ota  luotani  hänet!"
Meni  Namtãtru,  löi  Egalginaan,
Koputti  kynnyksiin  [------] -kivistä,
Toi  ulos  Anunnakit,  istutti  kultaiseen tuoliin,
Elämän vedellä Ishtarin  vihmoi, otti luotansa hänet.
Ensimmäisestä portista hänet ulos hän vei,  hälle palautti  ruumiinsa  häpyä peittävän  verhon,
Toisesta  portista  hänet ulos hän  vei, hälle  palautti  kätensä  ja  jalkainsa soljet,
Kolmannesta  portista  hänet ulos hän  vei,  hälle  palautti  lanteittensa  synnytyskivivyön,
Neljännestä  portista  hänet ulos hän  vei,  hälle  palautti  rintansa  korut,
Viidennestä portista  hänet ulos hän  vei, hälle  palautti  kaulansa kiviset  vitjat,
Kuudennesta  portista  hänet ulos hän  vei,  hälle  palautti  korvainsa  renkaat,
Seitsemännestä   portista  hänet ulos hän  vei,  hälle  palautti päänsä tiaran kauniin.
-
-
-
"Jos päästörahaansa hän sulle  ei  anna,  hänet  palauta  silloin!
Ja Tammuzu,  nuoruutensa  aikainen rakkaus,
Pese  puhtaalla  vedellä, [voitele]  öljyllä  hyvällä,
Pue  loistavaan  pukuun,  jotta sinikivihuilu [kaikuisi]  taas,
Ilotytöt  vatsaansa  heiluttaa sais!">
Kun  Bëlilî  [Ishtar]  oli  korunsa [päälleen]  saanut,
Ja  silmäkiviä  oli  sylinsä täynnä,
Veljensä (*2.)  äänen hän kuuli Bëlilî  korunsa [maahan] nyt  heitti,
Silmäkivillä  aittansa  täyttyi,
"Veljeni  ainoa,  mulle  pahaa et  tehdä   sä  saa!
Kun Tammuzu  minua  juhlii,  sinikivihuilu  ja  karneolisormus  kanssansa  minua juhlii,
Kanssansa  minua  juhlivat  itkijämiehet  ja  itkijänaiset,
Nouskoot  myös  kuolleet  ja  suitsutustuoksua  haistakoot  silloin!"

 

Juoni lyhyesti: Tammuz, Ishtarin veli ja rakastaja, on kuollut ja joutunut Manalaan, ja koko luomakunta on nääntymässä. Ishtar laskeutuu itse kuolleiden valtakuntaan hakemaan puolisoaan. Hänen sisarensa, Manalan valtiatar Ereshkigal, määrää että Ishtaria kohdellaan kuten jokaista Malalaan tulijaa. Eea, ylijumala, luo gigolon, jonka hän lähettää suostuttelemaan Ereshkigalia päästämään Ishtarin ja Tammuzin pois tuonelasta. Gigolo onnistuu tehtävässään, mutta havaittuaan mihin on suostunut Ereshkigal kiroaa porttomiehen. Hän pitää silti lupauksensa ja päästää Ishtarin ja Tammuzin ylös elvytämään luontoa ja ihmisiä. Kaikki on taas hyvin.

Säilynyt tarina ei kerro, missä tilassa Tammuz oli Manalassa. Oliko hän ehkä paloiteltuna kuten Osiris ja Lemminkäinen olivat vastaavassa tilanteessa.

1. Lemminkäisen  äidin  uhkaus  poikaansa etsiessään: "Jos  et  neuvo Lemminkäistä, rikon ukset  uuen riihen, Taitan Taivosen saranat"

2. Tammuz  on Ishtarille  sekä  veli  että  rakastaja,  kuten  Osiris  Isikselle. Lemmikäisen tarinassa Manalasta pelastaja on äiti.

 

 

EDELLISELLE SIVULLE

TAKAISIN ETUSIVULLE

SEURAAVALLE SIVULLE