Ison Härän runo selittää Gundestrupin kattilan härkä-aiheen
| Tunnettu "Ison Härän runo" on vaikeimmin selitettävissäolevia kansanrunojamme. Martti Haavio ja Unto Salo näkevät siinä toisinnon Lähi-Idästä periytyvästä myytistä, jossa auringonjumala Mithra tappaa härän. Toinen saman tarinan pohjoismainen versio on Tanskasta löydetty Gundestrupin kattila, kimbrien germaaniheimon pyhä esine. "Kattila" on kelttiläistä alkuperää oleva muinaisesine, joka uhrattiin suohon noin ajanlaskumme alun tienoilla. Sen kuvat ja roomalaisajan Mithra-patsaiden näkemys po. härän taposta poikkeavat toisistaan, ja yllättäen runo Isosta Härästä selittää eroavaisuudet. Runon ja kuvan myyttiaiheella lienee siis yhteinen Lähi-Idän traditiosta poikkeava alkuperä. |
Hämehessä härkä synty,
sonni Suomessa sikisi, häntä torkku Torneossa, pää keikku Kemijoella. Päivän lenti pääskylintu härän sarvien väliä, kuukauen orava juoksi härän selkäluuta myöten.. --- Tuotu ukko iskemäh, Vironkannas viilemäh, Palvanen pitelemäh; Härkä päänsä häiläytti, mustat silmäns muljautti, Ukko kuuseh kavahti, Palanen pajuille pääsi Vironkannas vitsasille. Ison Härän runon oheinen versio on kuultu Arhippa Perttuselta Latvajärveltä. Kiinnostavaa on, että härän tappaja samaistetaan suomalaisten jumalaan. Nimet Ukko, Pauanne (Palvanne) ja Vironkannas esiintyvät tässä jopa samaa subjektia tarkoittaen.Eräissä toisinnoissa tappajina on useampi jumaluus, Ukko ja Akka: Mies musta merestä nousi ensin väänsi polvillensa sitten käänsi kyljellensä siitä siirsi seljällensä. Saatiin siitä saalihiksi sata saavia lihoa verta seitsemän venettä kuuta kuusi tynnyriä. Pohjalainen versio kuvaa itse teurastustapahtuman täsmälleen klassisen Mithra-veistosten tapaan. Härkä on painettu maahan ennen tappavaa iskua teräaseella. Antiikin maailman tuntema persialainen auringonjumala Mithra on kaikissa kuvissaan kiharatukkainen, ja milloin värit ovat tunnistettavissa, Hänen hiuksensa ovat mustat. Inkerinmaan Narvusista muistiinkirjoitettu versio esittelee meille täysin tunnistettavan Mithran: Nousi maasta mannun poika,Lehosta levännyt poika, Musta pää, kähärä tukka, Veren veitsetä lasetti, Kurakseta kulkun otti, (SKVR III 1 72.) Paitsi Mithran itsensä, tunnistamme säkeistä myös jotakin paljon arkaaisempaa: Mannun poika. Maa on vanhoissa uskonnoissa Jumalatar, eikä tämä käsitys ole nykyisinkään mihinkään kadonnut, vaikka onkin hyvin huolellisesti kätketty. "Maasta Sinä olet tullut ja Maahan..." loitsuaa valtiokirkon pappikin tietämättä että juuri sillähetkellä kunnioittaa sanoillaan kaikkein vanhimman uskonnon Maa-jumalatarta, kuoleman ja jälleensyntymän hallitsijaa.
Gundestrupin kattilan härän-surmaajan fyysisiä piirteitä täytynee tarkastalla myöhemmin erikseen? |
Tuotiin Ukko tappamaan,
"Gundestrupin kattilana" tunnettu muinaisesine.
|
Kansanrunouden Härän tappo sisältää
siis useita eri kerrostumia ja välimerenkulttuureista
tunnetun yleis-euraasialaisen aiheen suomalaisen toisinnon. Miten
Mithran häräntappo onkin meille omaksuttu,
muinaissuomalaiset ovat tunnistaneet runon teurastaja-hahmon
jumaluudeksi. Meille vieras Mithra on säilyttänyt
tuntomerkkejäänkin, mutta Hänet on samaistettu
kotimaisiin hahmoihin, Ukkoon jne., ja runonlaulajille
tuttu pieni merestänoussut mies on astunut tähänkin
kertomukseen.
Mithran apulaisena häräntapossa esiintyvä koira on mukana Gundestrupin kuvissakin, mutta käärmettä ei näy. Teurastusta puolueettomana tarkkaileva leijona on siirtyessään antiikista kelttiläiseen taiteeseen saanut pilkut, kuten kuvista näkyy. Pilkullinen kissapeto, leopardi tms., oli muuten Jumalattaren seuralainen Catal Hüyükissä. Suomalainen häräntappo-runo ei näitä eläinhahmoja tunne. Kotimainen runo antaa kuitenkin avaimet eräiden Gundestrupin kuvakertomuksen piirteiden ymmärtämiseen. Alkuperäinen Mithra-teema ei sisällä toistoa, mutta runossa tappo onnistuu vasta toisella yrittämällä. Ensimmäisellä kerralla jumalat ja muu joukkohan lentää puihin. Gundestrupin rituaaliastian pohjakuvio esittää juuri tätä samaa tapahtumaa, josta Arhippa Perttunenkin lauloi: "Ukko kuusehen kavahti". Raivoava härkä kuvan keskellä, ja Mithra-Ukko miekka kädessä sätkyttelee ilmassa koirineen sen yläpuolella.Ensimmäisten yritysten epäonnea kuvaa myös kattilan sisäsivun kolminkertainen härkä+mies+koira+kissapeto -asetelma. Suomalaisella ja tanskalais-kelttiläisellä myytillä on siis yhteisiä piirteitä, jotka poikkeavat Välimeren maailman Mithra-mytologiasta. Miten persilainen 400-300 eKr. yleistynyt ja ajanlaskumme alussa Rooman valtakunnan sekasortoisiin oloihin levinnyt auringonjumala-häräntappajan kultti on tullut tunnetuksi Itämeren piirissä, ja saavuttanut niin vahvan aseman, että on säilynyt sekä suomalaisessa kansanrunoudessa että tanskalaisten pyhimmässä muinaisesineessa. Kristinuskon leviämisestä suomalaisille alueille tiedetään nykyisin melko paljon. 800-luvulla jKr. suomalaiset, virolaiset, vepsäläiset ja permiläiset kauppiaat ja palkkasoturit saattoivat oleskella pysyvästi silloisen Euroopan rikkaammassa keskuksessa, Bysantissa, ja kansainvälisiä vaikutteita puoleensavetävissä kauppakeskuksissa, Novgorodissa, Gotlannissa, jne.. Nämä maailmanmatkaajat toivat kotiin palatessaan, paitsi omaisuuksia, uusia uskonnollisia käsityksiä. Näin Suomessa alkoi arkeologisestikin havaittu kristillisyys jo 800-luvulla, noin 400 vuotta ennen kuin kristinusko virallisesti tuotiin Suomeen. Lähi-Idän uskontojen Suomeen rantautuminen oli alkanut jo sitäkin varhemmin, eikä mithralaisuuskaan ehkä ollut ensimmäinen.Härkä pyhänä tai myyttisenä hahmona on ikivanha ja laajalti tunnettu, eikä voida olettaa että suomalaiset olisivat jääneet tästäkään opista paitsi. Häräntappo-myytti melkein edellyttää härkä-kultin olemassaoloa voidakseen juurtua kulttuuriin tai folkloreen. Mithraa vanhempi härkä-mytologia voi olla myös selitys Suomen ja Tanskan jälki-mithralaisen härkä-perinteen samankaltaiseen omaperäisyyteen. Tanskalaisessa kansaperinteessä tunnetaan ihme-eläin "Himmerlannin Härkä", vaikka Gundestrupin kattilan kätköpaikka, Vesthimmerlannin suo, ei ole voinut olla yleisesti tiedossa ennen vuotta 1891 (Gudmund Shütte: Himmerlands tyr, Danske Studier 1926 s. 183-187). 2000 vuotta sitten Rooman imperiumi oli henkisesti labiilissa tilassa. Valtakunta oli paisunut monikansalliseksi, eikä vanhan Rooman kaupunki-jumalien kultti voinut enää tyydyttää ihmisten uskonnon tarvetta. Samanaikaisesti Roomaan liitettyjen itäisten alueiden uskonnot saavuttivat suosiota rahvaan ja legioonalaisten keskuudessa. Eräs ekspansiivisimmista uus-uskonnoista oli Mithran kultti.Persia, mithralaisuuden lähtöalue, oli pohjolassakin vanha kaupallinen vaikuttaja ja tuotteiden ostaja. Persian kulttuurivaikutus ulottui laajalle, ja mm. georgialaisten, Keski-Aasian turkkilaisten ja syrjäänien vanhat kirjoitusjärjestelmät perustuvat muinaispersialaiseen kirjainmerkistöön ja kirjainten nimiin. Sieltä on täytynyt tulla myös ideologista vaikutetta suoraan ohi Keski-Eurooppaa noina vuosisatoina kontrolloineiden kelttien ja Rooman valtakunnan. Gallialainen taide, johon Gundestrupin kattilakin yhdistetään, tunsi Mithra-aiheen jo ennen Caesarin Gallian valloitusta. Tämä, ja aiheen gallialaisen käsittelyn omaperäisyys, viittaavat siihen mahdollisuuteen että kelteillä joilla ei ollut suoraa kontaktia Persiaan, oli joku välittäjä joka opetti heille muuntuneen version Mithran häräntaposta, ja tämä joku käsitti myytin samalla tavoin kuin suomalaisessa kansanrunoudessa. Meillä suomalaisilla ei ole erityistä aihetta ylpeyteen, sillä tälläistä kulttuurivaikutteiden siirtämistä tapahtui vanhoina aikoina tämän tästä. Voimme kuitenkin rekonstruoida tapahtumaketjun: Pohjolan tuotteet, turkikset, mursunluu, majava ja hunaja houkuttelivat persialaisia kauppiaita ylös nykyisen Venäjän jokia kohti parhaiden turkiksien hankkijoita, suomalaisia ja permiläisiä. Kanssakäyminen ja mahdolliset kauppa-asemat kantaväestön keskuudessa siirsivät pohjolaan Persian tuoreimmat kulttuurivaikutteet, mm. edellämainitun kirjoitustaidon, ja Mithra-kultin. Vanhan Perman alueelta onkin "tsuudien haudoista" löytynyt runsaasti persialaisperäisiä esineitä, mm. hopeisia astioita, joita lienee käytetty uskonnollisiin tarkoituksiin mutta paikallisen perinteen mukaisesti. Mithra-kultin omaksumista uskontona suomalais-permalaisella alueella ei tarvitse olettaa Ison Härän runon ja mithralaisuuden yhteyden selittämiseksi.
Suomi ei siis ole esihistoriallisenakaan aikana
ollut sivussa tapahtumista, eikä umpio johon uutuudet
eivät kulkeudu. Olemme olleet mukana
yleis-eurooppalaisessa ja yleismaailmallisessa kulttuurinvaihto ja -luomis prosessissa sekä saavana
että antavana, ja välittävänä
osapuolena. |
 |
EDELLISELLE SIVULLE |
TAKAISIN ETUSIVULLE |
SEURAAVALLE SIVULLE |
 |