|
|
 |
PAKANALLINEN PERINNE TÄNÄÄN
|
SHEPHERDSTOWNIN KAUPUNGIN
KEVÄTJUHLA VAPPUNA `95
|
|
Länsi-Virginian osavaltiossa USA:ssa erään pikkukaupungin asukkaat ylläpitävät vanhaa eurooppalaista perinnettä. He juhlistavat kevättä vanhoin brittiläisin menoin.
|
| Sellaisten perinteisten kansanjuhlien ja tapojen, kuten maypole-tangon, joka Keski-Euroopassa pystytetään vanhan "neitokuun" (maiden => may) alussa, mutta Skandinaviassa vasta juhannuksena, ja siihen liittyvän juhlimisen peribrittiläisyyttä ja hyvien tapojen mukaisuutta ei voine epäillä. Kunnon anglikaanit ovat harrastaneet tapaa vuosisatoja pohtimatta sen mahdollista pakanallista alkuperää, eikä heitä ole yleensä pahemmin estelty, paitsi kuninkaanmurhaaja Oliver Gromwellin puritaani-kristityn tasavallan aikana, joka muuten lienee ainoa tunnettu vaihe Englannin historiassa, kun siellä on vallinnut sotilasdiktatuuri?. |
| Gromwellin rautapaidat kaatoivat kylien vanhat pyhinä pidetyt pylväät "synnillisinä" ja pakanallisina muistomerkkeinä, ja vainosivat vanhojen tapojen noudattajia. Omalla kierolla tavallaan puritaanit olivat oikeassa. Juhannustangot, maypole-pylväät kuten muukin eurooppalaisen talonpoikaisyhteisön kevätrekvisiitta on alunperin tarkoittanut pakanallista fallos-symbolia tms., ja sen ympärillä tehtyjen toimenpiteiden päämäärä on ollut peltojen hedelmällisyyden varmistaminen "imitoimalla" viljan hedelmöitymis- ja kasvuprosessia tavalla josta ensimmäiset kristilliset papit kovasti pahoittivat mielensä. Toisaalta J.Kristuksen manalan matka ja ylösnousemus on sekin tuttua Osiriksen, Tammuzin, jne. ja jopa Lemminkäisen historiasta, ettei pitäisi olla turhan tarkka. |
|
| Nykyinen juhannuksen ja vapunvietto on vakiintunut osa kristillistä valtakulttuuria ja siten sovinnaista ja viatonta, -tai ainakin melkein. Kevättapahtumien alkuperä, kuten myös joulun ja pääsiäisen, on kuitenkin hyvin vanhassa eurooppalaisessa pakanallisessa perinteessä, jonka vanhimpia kerroksia on etsittävä niistä vuosituhansista, jolloin meidän suomalaisten esi-isät asuttivat nykyistä eteläisempiä alueita, ja puhuivat muun Keski-Euroopan väestön kanssa samaa suomensukuista kieltä. Vanhin mahdollisesti "majstång/maypole"-pylvästä esittävä kuva onkin Äänisen/Vienanmeren alueelta, joka pysyi täysin suomalais-ugrilaisena aina 1000-luvulle j.a.a.. Yhteis-eurooppalainen pakanallinen kevätperinne liittyy siis meidänkin historiaamme. |
| Vanhan pakanallisen Euroopan kevätrituaaleja voidaan rekonstruoida niiden osasten pohjalta, jotka myöhempi valtakulttuuri sulautti itseensä ja siten säilytti. Tiedämme, että ainakin seuraavat elementit ovat kuuluneet vanhaan rituaalin: Kulkue(-tanssi), ihmisten kukittaminen, maailmanpatsasta tai fallosta symboloivan pylvään pystytys ja tanssi sen ympärillä, ja maahan rakennettu labyrintti, ja käsissä pidetyt nauhat, "Ariadnen langan" esikuvat. Labyrinttitansseista kirjoitti L.I.Ringbom 1935 perusteellisen selvityksen, joka on toisaalla näillä sivuilla. |
| Nykyaikaisessa "maifestissa" tai "maydayssa", kuten baijerilaista "bänndltanzia" esittävästäkin kuvasta näkyy, tanssijat punovat käsissäänpitämät nauhat liikkuessaan tangon ympärille. Parhain tanssijatar palkitaan "mayqueen"-arvonimellä, mutta hänellä ei ole vuosisatoihin ollut samoja velvollisuuksia kuin vanhaan aikaan. |
|
 Juhannussalko Tukholmassa. |
 Baijerilainen salko. Huomaa seppele. |
|---|---|
|
| Tanssin keskuspylväs elää myös omaa elämäänsä itsenäisenä elementtinä ilman nauhatanssia ainakin Skandinavian ja Baijerin perinteessä, joista meillä on oheiset kuvat. Näihin runsaastikoristeltuihin tankoihin ei ole voitu liittää nauhoja, mutta voimme olettaa tanssin yhteydessä nauhoitetun pylvään olleen näidenkin esikuvana. |
| |
|---|---|
 |
 Yläkuvassa "Maydayman". Viereisen kuvan kaveri onkin vanha tuttu. |
| |
| Shepherstownin asukkaiden iloinen toukokuun juhla on esimerkki vanhan pakanallisen tavan säilymisestä ei-uskonnollisena perinnäistapana ilman pahempia katkoja meidään päiviimme saakka. Aikaisempina vuosisatoina esikristillisen tradition säilyttämisellä paikallisena perinteenä on ollut paikallis-yhteisön identiteettiä ja yhteenkuuluvuutta vahvistava vaikutus. Siksi näitä tapoja lieneekin ylläpidetty. Nykyajan "tietoyhteiskunnan" informaatiovirran kaaoksessa elävälle ihmisellekin saattaisi tehdä hyvää osallistua säännölllisesti johonkin yhteiseen toimintaan, joka ei ole mistään hollywoodista tai mtv:stä käsin ohjelmoitua näennäisperinteellistä korvikekulttuuria, tyyliin Coca-Cola-Joulupukki. |
Kaikkihan tietävät, että useimmat suuret kristilliset juhlapäivät siirrettiin jo varhais-keskiajalla rahvaan suosimien vanhojen pakanallisten merkkipäivien päälle. Yksi syy tähän oli se, ettei eurooppalainen maalaisväki halunnut muuttaa tottumuksiaan. Kirkon oli siunattava kristilliseksi mm. hämäläisten helkajuhla, jonka laiminlyömisen uskottiin välittömästi aiheuttavan katovuoden ja nälänhädän. Tätä pakanallista juhlanviettoperinnettä yritti kitkeä hallinnollisella määräyksellä eräs nimismies 1800-luvun alussa, kertoi Elias Lönnrot. Kun pian seurasikin katoa ym. onnettomuutta, helkaa vietettiin taas pari sukupolvea eteenpäin. Traditio pääsi kuitenkin katkeamaan vuosisadan vaihteessa, mutta on elvytetty uudelleen. Tämänpäivän helka-juhlat eivät ole sen "pakanallisempia" kuin Shepherdstownin kaupunkilaisten kevätparaati ja nauhatanssikaan. Kiinnostus tälläisiä asioita kohtaan on heräämässä, koska ihmiset eri puolilla maailmaa ovat alkaneet harrastaa omaa kansallista historiaansa ja tutkia etnistä taustaansa. Ylikansallinen kulttuurisoppa ei ilmeisesti pidemmänpäälle maistu. 
|
|
| Pakanallinen perinne, eli alkuperäis-uskonnot, ovat säilyneet paremmin tai huonommin nykypäiviin asti metsästys ja keräily -elinkeinoa harjoittavien kansojen keskuudessa, -esimerkkeinä Pohjois-Venäjän suomalais-ugrilaiset kansat, hantit ja mansit, ja Amerikan intiaanit. Tämä on kaikkien tiedossa, mutta vähemmän ovat saaneet julkisuutta Euroopan viimeiset maanviljelijä-väestön pakanallisen tradition säilyttäjät, volgansuomalaiset ja permiläiset. |
| Toisaalla näillä sivuilla esittelemme lyhyesti udmurtien uskonnonharjoitusta ja pyhiä paikkoja. Nämä meidän sukulaisemme ovat onnistuneet säilyttämään katkeamattomana saman uskonnonharjoituksen, joka heillä oli silloin kun permiläiset, volgansuomalaiset ja itämerensuomalaiset kansat erottautuivat toisistaan. Elävä traditio toki muuttuu kaiken aikaa, mutta permiläisten ja volgansuomalaisten säilynyt muinaisuskonto tarjoaa meille suomalaisina harvinaisen linkin omaankin menneisyyteemme. |
| Keski-Venäjän suomensukuisten asukkaiden traditio tarjoaa myös yhteyden Euroopan esikristillisen ajan maanviljelijöiden henkiseen maailmaan, ja mahdollisuuden ymmärtää, miltä Euroopan "vanha uskonto" on voinut käytännössä näyttää. Udmurtien, mordvalaisten, syrjäänien ja muiden sukulaistemme etnisen uskonnon arvomaailma on muuten arvostanut luontoa ja ihmisen ja luonnon suhdetta korkeammalle kuin eräät synteettiset uskonnot, joissa "ihminen asetettiin luomakunnan hallitsijaksi" ilman vastuuta sen säilymisestä. Kannattaa ottaa selvää, mitä Volgan mutkaan tänään kuuluu. |
| Vanhan Euroopan pakanallista traditiota tai sen rippeitä tutkitaan tänään hyvin ahkeraan. Pakanuuden elvyttäjät joutuvat turvautumaan pitkälti toisenkäden tietoihin, ja turmeltuneessa muodossa, "noitakonsteina" ym., säilyneisiin fragmentteihin. Tämä työ ei ole toki toivotonta, mutta siinä on vaarana menettää tuntuma rekonstruoitavan tradition alkuperäiseen olemukseen, varsinkin kun "euro-pakanismin" funktiota on vaikea käsittää vuosituhansien jälkeen. Meidän ajassamme ja reaalitodellisuudessa elävä traditio onkin siksi kiinnostava tutustumiskohde. |
Linkki Udmurtien Pyhä Lehto -artikkeliin.
 |
| KIRJOITA VIERASKIRJAAN! |
| VOIT LUKEA VIERASKIRJAN. |
 | EDELLISELLE SIVULLE | TAKAISIN ETUSIVULLE | SEURAAVALLE SIVULLE |  |
|
|
Ritvalan Helka,