|
L.I.Ringbomin tutkimus on Suomen labyrinttitutkimuksen perusteos, jota lukematta ei tiedä mitä "jatulintarhoista" ja "troijakehistä" tiedetään. Vaikka kirjoittajan tiedot ja näkemys ovat aikaansasidottuja, hän tuo esiin muutamia seikkoja jotka myöhemmiltä alan kirjoittajilta useimmiten unohtuvat. Kertomus Hannoverin herttuan ja Ruotsin kuningattaren labyrinttiharrastuksesta, ja 1600 -1800 -lukujen saksalaisten rehtoreiden ja amatöörihistorioitsijoiden yrityksestä elvyttää vain vähän aikaa ennen heitä sammunutta labyrinttiperinnettä ovat tänäänkin uutta tietoa monille labyrinteistä kiinnostuneille. Ringbomin erityinen kiinnostuksen aihe näyttää olleen labyrintin rakentamistavan selvittäminen, mistä aiheesta hän esittää hyvin kiinnostavan hypoteesin. Valitettavasti olemme joutuneet lyhentämään kirjoitusta jonkinverran.
|
|
Spiraaliornamentiikan synnyn ja kehityksen tutkimuksessa olen osoittanut, että nämä monessa suhteessa tärkeät ja tutkimukselle merkittävät ordneeraukset ovat yhteydessä tietyn spiraalitekniikka-työkalun, nuoraharpin(1.), käytön kanssa. Tähän työkaluun kuuluu kehän keskustaan asetettu sauva ja tähän nuoralla yhdistetty piirtotikku. Piirtämisen aikana nuora kiertyy toisen tai molempien sauvojen ympäri, mistä syystä etäisyys, kehän halkaisija, jatkuvasti lyhenee ja spiraalilinja saa alkunsa. Kaksilinjaisen spiraalin piirtäminen esitetään kuvassa 1.
|
Kuvat 1., 2.
|
Kolme tunnetuinta spiraalityyliä, kreikkalaismykeneläisessä kulttuurissa n. 2800-1250 eKr., pohjoismaisella pronssikaudella n. 1200-600 eKr. ja La Tene (kulttuurissa), ja varhaisella kristillisellä ajalla Irlannissa ja Skottlannissa n. 400 eKr.- 800 jKr edellyttävät tätä yksinkertaista piirrostyökalua.
|
|
Minun tutkimukseni ulkopuolelle jätetään ne ihmeelliset figuurit, jotka kiviasetelmien tai turvevallien muodossa esiintyvät moninpaikoin Euroopassa, tavallisesti nimitettyinä "troijaborgeiksi" tai "jungfrudansseiksi". Koska nämä muodot ovat peräisin yksinkertaisista spiraalilinjoista, herää kysymys, onko nuoraharppi ollut osallisena.
|
|
Trojaborgiksi kutsutaan hyvin montaa erilaista labyrinttimuotoa, mutta yhtä muotoa voidaan pitää perusmuotona ja alkutyyppinä. Se koostuu paikoitellen keskeytyvistä, paikoitellen toisiinsa liittyvistä kehistää, jotka ympäröivät keskustaa ja ovat lukumäärältään seitsemän, yksitoista tai viisitoista kun keskustaa ei lasketa. Astuttaessa tähän kuvioon kuljetaan läpi kiemurtelevien käytävien kohtaamatta tienhaaroja tai joutumatta umpikujaan.
|
|
Kuva 2. esittää Jungfrudansenia Utössä, Korppoon pitäjässä. Asetelma, joka (I:n, lat.huom.) maailmansodan aikana tuhottiin venäläisten linnoitustöiden yhteydessä, oli 15 m läpimitaltaan, hyvin säännöllinen ja vastaa täydellisesti muotoa, joka sekä maantieteellisesti että ajallisesti on laajimmin levinnyt ja joka perustellusti voidaan esittää tyypillisenä troja-figuurina.
|
|
Ensimmäinen kivilatomuksia koskeva kysymys koskee niiden rakentamista. Kun näin monimutkainen muoto esiintyy samanlaisena niin eri paikoissa ja eri aikoina, on nimittäin syytä edellyttää täsmällistä sääntöä näille rakennelmille, rakennussuunnitelmaa. Ei ole helppoa pitää mielessä figuurin muotoa ja toteuttaa sitä vapaalla kädellä; ajatus etsii kaavaa, apumuotoa tai jonkinlaista periaatetta muistin tueksi. Ottamatta huomioon teorioita, jotka tarkoittavat labyrinttifiguurien alkua ylipäänsä, esim. orientalisti E.Hommelin hypoteesia, että kaikki tämän lajin labyrinttimuodot takautuvat ennusmerkkeihin uhrieläinten sisälmysten kiemuroissa, ja pitäytyy ainoastaan trojakehän "normaalimuotoon", on tiettävästi kolme erilaista selvitystä tämän figuurin synnystä esitetty.(2.)
|
|
Wilhelm Meyer yritti 1882 hyvin mielekkäällä tavalla palauttaa troijafiguurin soikeaan ja kaksinkertaiseen meander-muotoon, minkä hän ajatteli tulleen kokoonrullatuksi tai kokoontaitetuksi. (3.) Jos trojafiguuri puretaan auki tietyllä tavalla ja sen kaarevat linjat tehdään suoriksi tai suorakulmaisiksi, saadaan meandertyyppinen malli, mutta jokin kiinnekohta itse figuurimuodon muodostumisessa ei sittenkään anna tätä meandermuotoa. Selitys on liian kiistelty ja liian geometrinen antaakseen mitään käytännönapua kehänrakentajille.
|
Kuva 3. Troija-muodon perusmalli, etc. Krause
|
Uskottavammalta kuulostaa, että figuuri koostuu samankeskisistä kehistä. Useissa vähemmän huolellisissa kirjoituksissa troijakehistä esitetään ne ikäänkuin kehinä ladottuina toistensa sisään. Ernst Krause esittää 1893 ajatuksen, että säde joka leikkaa samankeskeiseen ympyräryhmään on johtanut troijakehän perussuunnitelmaan. (4.) Tarvitaan ainoastaan yksinkertainen muutos kehien loppuihin säteen vieressä, arvelee hän, ja näin on tyypillinen troijafiguuri syntynyt. Vilkaisu Krausen kuvitukseen (kuva3.) osoittaa kuitenkin ettei se näin mene. Kaikissa aidoissa troijafiguureissa leikkaa säteen linja melkein suorakulmaisesti yhden kiemuroista ja muodostaa näin ristikuvion. Kiemurat tämän risteyksen lähellä saavat aikaan Krausen kuviossa vinon yhteensidoksen neljännestä kehästä ulkoa laskettuna viidenteen. Jos tämä virhe korjataan, täytyy kaikki kehät siirtää.
|
|
Koska yksikään ympyränkehistä ei valmiissa formaatissa ei ole yhtenevä (geometrisen) ympyrän kanssa, vaan omaa jatkuvasti vähenevän tai kasvavan säteen, on pois otettua että suuri troijakehä rakennettiin samankeskeisten ympyröiden mukaan. Tosin eräissä ranskalaisten kirkkolabyrinttien ja englantilaisten ruohovallien tyypeissä (myös: Ponoin lab., lat.huom.), ympyrämallia on käytetty, mutta ne poikkeavat aidosta tyypistä (mutta noudattavat tarkasti R:n edellä esittämää periaatetta yhdestä ainoasta haarautumattomasta käytävästä; lat.huom.). Voisi osoittaa, että ne edustavat vanhempaa tyyppiä, mikä tukisi Krausen teoriaa, mutta itse rakennukset ovat nuorempia kuin aidot troijafiguurit.
|
|
Kolmas selitys löytyy J.R.Aspelinilta 1877 , joka huomauttaa yhtäläisyydestä nykyisinkin tavalliseen piirustusleikkiin, "piirtää labyrintti". (Kuva 4.)(5.) Tehdään risti jne.. Tämä lastenleikki on epäilemättä yksinkertainen rakennussuunnitelma troijakehälle. Muoto kasvaa ilman ajattelemista, kuin itsestään yksinkertaisesta kaavasta. Ei ole mitenkään liian rohkeaa nähdä lasten leikki tällä tavalla jäänteenä vanhasta traditiosta. Leikkivien lasten sukupolvet ovat aivan hyvin voineet säilyttää tämän apukeinon, jota labyrinttien rakentajatkin ovat voineet käyttää. Troijakehien rakentajilla on tuskin ollut tiedossaan mitään helpompaa keinoa kuin em. piirrustusleikki.
|
Kuva 4.
|
Näin syntynyt muoto ei kuitenkaan ole ankaran säännöllinen tasaleveine käytävineen ja täsmällisesti toisiinsa nähden sijaitsevine kehineen. Troijakehien rakentajat ovat siis tarvinneet vielä jonkin apuvälineen.
|
|
Voimme ajatella miestä, joka kiinnittää 8-10 metriä pitkän köyden tulevan labyrintin keskustaan niityllä tai kalliolla. Köyden toisen pään hän kiinnittää käsivarteensa, ja kulkee sitten kohotetuin käsin yksitoista kierrosta keskuksen ympäri niin että köysi kiertyy käsivarren ympärille, ja kuljetun ympyrän säde sitämukaa pienenee. Näin saadaan aikaan spiraalilinja kuten kuvassa 5.
|
Kuva 5.
|
Pohjoismaiden tunnetuin troijakehä on Visbyssä; kuva 6.. Läpimitaltaan se on 18 m, eli suurempi kuin Utössä. Ruotsissa on vielä jäljellä parikymmentä labyrinttia: Gotlannissa, Hallandissa, Bohusläänissä, Smålannissa, Länsi-Göötanmaalla, Värmlannissa, ja Norrlannin rannikolla Norbotteniin asti. Tibble Upplannissa on hyvintunnettu; 50 kierrosta. Nimityksiä näille tarhoille löytyy seuraavasti: Trojeborg, Trelleborg, Tröborg, Trinneborg, ja Sankte Pers lek. (6). Suomessa troijeporeja on n. 50 (Ch.Bäcksbackan "Suomen Museossa" julkaisema myöhempi inventaari tuntee n. 200 labyrinttiä; lat.huom.). Kemissä on "Jättehage", joka on samaa tyyppiä kuin Visby ja Utö.
|
Kuva 6.
|
Labyrinttien levinnäisyys keskittyy maassamme, toisin kuin Ruotsissa, rannikolle. Seuraavat suomenkieliset nimitykset on kirjoitettu muistiin: Jatulin tarha, Jätin katu, Pietarin leikki, Nunnan tarha, Jerusalemin hävitys, Jeriko, Ninive, Lissabon, jne.. Ruotsinkielisiä nimityksiä on löydetty Jungfrudans, mutta myös Trojeborg, Rundborg, etc.(7.).
|
|
Näitä latomuksia löytyy myös Pohjois-Venäjältä Vienameren rannikolta ja Äänislahden saarilta. Siellä käytetään yleisesti nimitystä Babylon. Venäläinen maantieteilijä Jelissejev 1884 väitti Pohjois-Venäjää latomusten alkukodiksi. Tunnetun luonnontutkijan Ernst v.Baerin mielestä latomukset ovat suomalais-ugrilaista alkuperää. 1844 Pietarin tiedeakatemia julkaisi hänen tutkimuksensa, jotka koskivat Lapin, Suomen ja Viron labyrintteja.
|
|
Yksikään Vienanmeren saarten kivilabyrinteista ei ole alkuperäistä tyyppiä (Kantalahden suuri labyrintti noudattaa em. troija-kaava, mutta vaikuttaa tehdyn "vapaalla kädellä" ilman R:n edellä kuvaamaa työkalua; lat.huom.). Suuri kiviasetelma Solovjetskissa liittyy läheisesti munuaisenmuotoiseen tyyppiin, jota löytyy Etelä-Suomesta ( esim. Rågskär Porvoon saaristossa)( =kaksoisspiraali;lat.huom.) (8.). Toinen Ponoj-joella Kuolan niemimaalla muodostuu samankeskeisistä kehistä. Venäläisessä väitöskirjassa(9.) 1927 pidetään ko. kehiä esihistoriallisina kulttipaikkoina, kuten Cromlechit Englannissa.
|
|
Vanhassa norjalais-venäläisessä rajankäynnissä löydettiin Babylon-kivilatomus läheltä Varangerin vuonoa, ja on näin asiakirjoista ajoitettavissa aina vuoteen 1592. Se mainitaan vielä 1800-luvun matkakirjoissa(10.). Norjan muista osista löytyy troijakehiä Haugsundissa, Bragenesissä, Tönsborgissa, Vandefjordissa ja Grimsholmissa (11.). Tanskassa niitä ei ole. Ole Wormsin kirjassa "Danicorum Monumentarium Libri Sex" vuodelta 1651 kuvataan kiviristiin piirrettyä troijafiguuria 1400-luvulta, mikä osoittaa että troijakehä on ollut tunnettu Tanskassakin aikaisemmin.(12.).
Kr.Kålundin mukaan Islannissa kehät tehtiin ruohoturpeesta ja niistä käytettiin nimitystä Völundar hus. Nimitys vastaa merkitykseltään Manner-Euroopassa keskiajalla labyrinteista yleensä käytettyä Domus Dedali-sanontaa. Nimitys tavataan 1300-luvulla islantilaisissa käsikirjoituksissa labyrintin kuvien yhteydessä. Kålund kertoo. että kenttälabyrintit muistuttavat leikkiä "piirtää labyrintti" (13.).
|
|
Saksasta 1700- ja 1800-luvun alusta löytyy monta kirjoitusta labyrintin muotoisista kiviasetelmista ja turvevalleista, -erityisesti Mark Brandensburgilta. Kansa käytti kehistä nimityksiä Wunderkreis, Wunderberg, Zauberkreis, Jekkendanz, Adamdanz ja Steindanz.
|
|
Tunnetuin on latomus jonka "Turnvater" Jahn näki 1816 Neustadt-Eberswaldessa. Esikuvan kaltaisia hän perusti usealle urheilupaikalle nuorten kilpailuja varten. Sitäkautta hän halusi uudelleenherättää leikit, joita tradition mukaan vuosittain toisena helluntaipäivänä järjestettiin Eberswalden Wunderkreisissa. Prinsessa Amalie, Fredrik Suuren sisar, kerran osallistui sellaiseen helluntai-leikkiin ja 1758 antoi kunnostaa turverakenteisen labyrintin.
Samanlaiseen restaurointiin oli 1609 osallistunut koulurehtori Christoph Wachtmann (14.).
|
|
Eilenriedessa, Hannoverin lähellä, löytyy uudistetussa muodossa säilynyt latomus, joka ensimmäisen kerran mainitaan 1642. Kaupunkikronikka kertoo herttuallisen morsiusparin -juosseen "labyrintissa eli pyörässä(hjul), kuten sitä nimitetään." 1736 ja 1858 löytyy piirros Eilenriede-hjuletista. (15.)
|
|
Eilenriede on "munuaisenmuotoinen" epäsäännöllisesti kiemurtelevin käytävin, mutta koska kuvio on leikattu ruohoturpeesta, ei ole aivan pois otettua, että se perustuu troijafiguuriin vaikka muoto myöhemmin mitä suuremmassa määrin vääristeltiin tietämättömien uudistajien toimesta. Kaksi säännöllistä troijakehää tavataan Thüringenissä; Graitschen ja Steigra (16.). (Kuva7.)
|
Kuva 7.
|
Saksalainen troijaformaatti Kaufbeurenin luona on todennäköisesti rakennettu 1800-luvulla H.F.Massmannin suunnitelman mukaan, mutta samalla paikalla otaksutaan aikaisemmin olleen vastaava asetelma. Paikallinen perinteellinen juhla tunnettiin 1500-luvulla "Tanzelfest"-nimellä. (17.).
|
|
Sekä saksalaiset traditiot kilpailuista, leikeistä ja tansseista labyrinteissa ja vastaavat todisteet Skandinaviasta ja Suomesta osoittavat mitä suurimmassa määrin että troijaporit alunperin olivat paikkoja, joissa harrastettiin leikkejä, urheilua ja seuraelämää, ja lopulta ehkä rituaaleja. Mutta kuinka leikit kehittyivät, sitä ei tiedetä, jos poisluetaan kohtuullisen merkityksettömät tiedot juoksijoista, hyppijöistä tai tanssijoista Troijafiguurin käytävillä. Ja vaikka "Turnvater Jahn" ja hänen seuraajansa. (E.Eiselen, E.Linden, H.F.Massmann) luulivat voivansa rekonstruoida ja henkiinherättää muinaisaikaiset leikit kisoissaan ja osittain geometrisesti ennallistaa labyrintit , vaikuttaa ilmeiseltä, etteivät he päässeet perille todellisista muinaisista leikkimuodoista. Taito rakentaa troijapori on säilynyt uusimpaan aikaan, jopa halu tehdä niitä, mutta taito leikkiä niissä on hävinnyt.
|
|
Sekä Suomesta että Ruotsista löytyy useita mainintoja troijakehien rakentamisesta niinkinmyöhään kuin 1800-luvulta. Useimmiten mierimiesten toimesta. He ovat silloin joko käyttäneet ajanvietteenään "att rita labyrint"-tapaista leikkiä, tai mahdollisesti omanneet vastakaikua saksalaisen turn-yhdistyksen niihin aikoihin toteuttamaa Wunderkreisia kohtaan. Tälläiset uudet latomukset olivat tietenkin ilman merkitystä, jos sillä tarkoitetaan troijaporien muinaista merkitystä. Tieto näistä leikeistä on siis kadotettu? Jotta kysymykseen voidaan vastata, silloin joudumme ajoittamaan troijakehien rakentamisen.
|
|
Että rehtori Wachtmann ei tuntenut mitään merkityksellistä leikkiä, kun hän 1609 kunnosti labyrintin Eberswaldessa, osoittaa se ainoa kilpajuoksu, joka yhä säilyi perinteellisenä seudulla. Sellaisen leikin Eilenriede-hjuletissa kirjoitti muistiin 1649 kouluopettaja Georg Schrader: Nuorukaiset ja vielä kihlautumattomat neidot huvittivat itseään juoksukilpailuilla, jolloin jotkut aloittivat juoksun keskeltä, toiset ympyrän kehältä. (18.)
|
|
Toinen tieto vuodelta 1713 (julkaistu 1751 / B.L.Beckmann) kertoo Jekkendanz-rakennelmasta lähellä Frankfurtia (am Oder). Tässä jo silloin rappeutuneessa ja maahan vajonneessa kiviasetelmassa sanottiin kylän nuorison tanssineen tiettyinä päivinä, mutta muuta ei tiedetä. (19.)
|
|
Olof Rudbeck kuvailee Atlantikassaan (1695) lähes troija-tyyppistä kiviasetelmaa. Hän pitää nimitystä "trygg borg" /troijenborg todisteena vanhojen troijalaisten ruotsalaisesta alkuperästä. (20.). 1683 päivätyssä kirjeessä Rudbeckin avustaja Erik Teet selostaa erilaisia perimätietoja Olof pyhästä: "Lähellä Sundsvallia, kerrotaan, on laaja troijapori, jossa hän tapasi iloitella naisväen kanssa"(21.).
|
|
Tämä legenda osoittaa, että jo kauan ennen Rudbeckin ja Teetin päiviä on kadotettu tieto alkuperäisistä troijaleikeistä. Kun kerrotaan, että kuningatar Kristiina kävi tai ratsasti troijaporissa Kungsårin lähellä, jota siitä alkaen nimitettiin "Drottnig Kristinas gångborg", meillä ei ole aihetta luulla, että kuningatar osallistui jonkinlaiseen muinaisaikaiseen troijaleikkiin.
|
|
Käsikirjoitus v. 1565 kertoo, että Erik XIV:n lääkäri ja puutarhuri Allard 7.toukokuuta "lopho Trögheborg."(22.) Allard oli ulkomaalainen puutarhuri, joka oli kutsuttu Tukholmaan järjestämään kuninkaallista puutarhaa. Inventaario vuodelta 1648 mainitsee nimikkeen "Tröijenburgz Qwartere", joka ilmeisesti tarkoitti siihen aikaan muotiin tullutta puutarhalabyrinttia. Näillä ei ollut enää yhteyttä alkuperäisen troijakehän kanssa.
|
|
Otaksuttaessa, että troijaleikki on jotain merkityksellisempää kuin juoksemista käytävillä, selviää kirjallisuuden maininnoista, ja siitä että sekä 1600 että 1500 luvuilla tunnettiin vielä joitakin alkuperäisiä tansseja ja leikkejä. Keskiajalta ei tavata enempää lähdetietoja tai traditioita eikä liioin mitään, mikä ilmaisisi puuttuvia tietoja trojakehän merkityksestä. Sensijaan käy selville, että itse figuurit 1400-luvulla on tehty johonkin tarkoitukseen, mistä todistaa niiden käyttö seinämaalauksiin kolmessa keskiaikaisessa suomalaisessa kirkossa: Maaria (23.), Sipoo(24.) Pernaja, ja kaiverrus eräässä kirkonkellossa Väster-Göttlannissa (25.). Seinämaalaukset ovat säännöllisiä trojatyyppejä. Italian ja Ranskan kirkoissa olevat suuret lattialabyrintit ovat katumuksentekijöiden käyttämiä käytäviä. Niitä nimitetään "jerusalemin tieksi", tarkoittaen Golgatan (kärsimys)tietä.
|
|
Vanhemmat ranskalaiset tutkijat A.R.Didron ja E.Viollet-le-Duc, sekä myöhemmin Meyer ja Krause ovat tutkineet niitä. (26.)
|
|
Keskiaikaisissa käsikirjoituksissa on labyrintin kuvia, jotka ovat usein säännöllisiä troijafiguureja, ja siksi niitä on ajateltava suomalaisten kirkko-labyrinttien yhteydessä. Vanhin tunnettu käsikirjoituslabyrintti on 7-linjainen troijafiguuri Sankt Gallenista 800-luvulta. Se liittyy tarinaan Kreetan labyrintista merkinnän "domus Dedali" kautta. (27.) Toinen figuuri on freisingiläisessä käsikirjoituksessa 1084, joka nykyisin on Münchenissä. Teksti vertaa maailmaa labyrinttiin johon paholainen vangitsee ihmiset, ja josta Jeesus heidät sitten vapauttaa.
|
|
Enempää esimerkkeja kreikkalaisen tarun kristillisestä käytöstä ei ole tarpeen esittää havaitaksemme, kuinka labyrintti-figuurin vertauskuvallinen tulkinta sopi pyhittämään Teseus-sadun ja Ariadnen johtolangan, mutta aikakauden ihmisten vieroittaminen kivikehien vanhasta tarkoituksesta näyttää epäonnistuneen. Kun Sipoon kirkkomaalari sijoitti labyrintin keskukseen naishahmon, niin siinä voidaan nähdä muisto jungfrudans- tai troija-leikistä.
|
Kuva 8.
|
Siksi voimmekin todeta, että 1400-luvulta löydämme vielä ajan, jolloin troijakehillä oli tarkoitus ja alkuperäisiä leikkejä vielä harjoitettiin. Maalaus Maarian kirkossa on 1450-luvulta. Sipoossa ja Pernajassa jonkinverran nuorempia. Ole Wormsin kuvailema kiviristi troijafiguurilla löydettiin 1492. Voimmeko siis kurkistaa kauemmas menneisyyteen, ja edellyttää että 1400-luvun troijakehät liittyivät leikkeihin, jotka periytyvät vanhemmasta, ehkä esikristillisestä ajasta? Kristillisellä näkemyksellä labyrinteistä ei ole luonnollisestikaan mitään todisteita väitteelle, että troijalekit ja -rakennukset olisivat tulleet pohjolaan vasta kristinuskon mukana.
|
|
Labyrinttifiguurit jotka löytyvät kahdesta islantilaisesta käsikirjoituksesta 1300-luvulta (Bibliotecha Arnemagniana, Köpenhamn nr. 732,736) ovat vailla mitään kristillisiä asiayhteyksiä. (28.) Toinen näistä Völundar-huseista liittyy vapaamuotoiseen versioon Theseus-Ariadne -sadusta. Nimitys "Völundar hus" tulee 1200-luvun Edda-runoista (F.W.Bergmann).(29.)
|
|
Tällä perusteella Edv.Meyer (Kålund) katsoo, etteivät islantilaiset kenttälabyrintit ole 1400-1600(30.) lukujen saksalaisten kauppamiesten rakentamia. Niiden täytyy olla vanhempia. Islanti asutettiin norjalaisilla vasta 800-luvulla, joten islantilaiset löydöt eivät voi viitata tätä vuosisataa aiemmaksi. Tunsivatko siis islantilaisten pakanalliset esi-isät troijaleikin?
|
|
Löytyy lukuisia troijakehiä, jotka varmuudella ovat esihistoriallisia, mutta on myös toisia, joiden ajoitukseen tämä ei lainkaan sovi. Monet tutkijat, sekä nuoremmat että vanhemmat, Englannissa ja Saksassa katsovat, että troija-labyrinttien on täytynyt olla rituaalipaikkoja, joista havainnoitiin aurinkon tai tähtien kulkua taivaalla. (31.).
|
|
Spekulaatiot tästä taiteesta johtavat ilman ongelmia vuosisatoja taaksepäin aina pronssikauden muista yhteyksistä tunnettuun aurinkokulttiin. Troijafiguurin spiraalimuodot muistuttavatkin pronssikauden rikasta ornamentiikkaa.
|
|
Nk. silmälasisoljissa nuor.pronssikaudelta on tämä yhtäläisyys todistettu. Erot eivät ole merkitseviä, sillä solkien ei tarvitse muistuttaa troijafiguuria enempää kuin esim. joonilaisten volyyttien.
|
|
Kysymys troijakehien iästä pohjolassa on edelleen auki. Merkittävää on, että 1400-luvulta ja sitä lähinnä edeltäviltä vuosisadoilta on monia merkkejä että troija-muoto työllisti ihmisten ajatuksia ja fantasioita, että meillä jopa on syy edellyttää leikkien tai tanssien harjoittamista kenttärakennelmissa. Vanhin tunnettu pohjoismainen figuuri, labyrintti islantilaisessa käsikirjoituksessa, tiettävästi ei tekstissä yhdistetä minkään leikkiin, mainitsematta olemista kenttänä jolla kuninkaantytär opetti kosijaansa vangitsemaan hirviö Honocentauruksen, mutta tämä aihe on miltei sama kuin sen ajan käsikirjoituksissa yleisesti esiintyvä "domus Dedali"-teema. Voimmekin ehkä seurata tätä johtolankaa 800-luvun Sankt Gallenista aina vanhaan Kreikkaan, ja yrittää löytää vastausta ikivanhojen troijaleikkien ja -tanssin arvoitukseen. Sitä ennen muutama sana pohjoisista muodoista, jotka esiintyvät mm. trojavalleissa Englannissa.
|
1. L.I.Ringbom: "Entstehung und Entwicklung der spiralornamentik, Ackta Archeologica IV, 1933,
2. (Eberhard Hommel : Orientalische Literaturzeitung 1919, Harri Holma: Labyrintin alkuperästä, His.Aikakauskirja 1919 )
3. Wilh.Meyer, Ein Labyrint mit Versen, Sitz.ber.d.Akademie zu München, philos.-philol.Classe.1882, Bd.11,3.
4. Ernst Krause, Die Nordische Herkunft der Trojasage, Glogau 1893,s. 47f.
5. Aspelin, Jatulintarhat Suomen rantamailla, Suomen Muinaismuistoyhtiön Aikakauskirja 11. 1877
6. Oscar Almgren, Sveriges Fasta fornlämningar från hednatiden, 3 uppl. Uppsala 1934, s. 89.
7. Aspelin, Cederhvarf, Några "jungfrudansen" på Åland, Hembygden 1910; A.M.Tallgren, Suomen kinteät muinaisjäännökset, Heldinki 1918 s. 100
8. Freudenthal F.fmf. 1-1872
9. Nikolai Vinogradov, Solovetskije labirinti, 1927.
10. Ernst Krause, Die Trojaburgen Nordeuropas, Glogau 1893 s. 13; W.Mayer, s.288; Aspelin ...
11. L.Dietrichsson iHoops, Reallexikon d germ. Altertumskunde, Bd. IV, s. 365, Strassburg 1918/1919
12. W.H.Matthews, Mazes and labyrinths, London 1922, s.151
13. Kålund, Islands fortidslaevninger,s.86 1882
14. Krause, s.30; Meyer s.298
15. K.F.Leonhardt: Das Rad in der Eilenriede, sein ursprung und seine Bedeutung. Vortrag im Verein fur stadthannoversche Geschichte und Bevölkerungskunde.
16. Paul Liebeskind, Die Trojafiguren in Thüringen, Zeit 1922,
17. Leonhardt s.73
18. Leonhardt, s.66
19. Krause, s.27
20. O.Rudbeck, Atland eller Manheim, Upsala 1675-98,
21. Nils Ahnlund, Oljoberget och Lådugårdsgärde, Sthlm 1924,
22. Almgren, s.90
23. L.Wennervirta, Keskiaikainen kirkkomaalaus, Porvoo 1937, s.60-66
24. Rancken, Kalkmalningarna i Sibbo Gamla kyrka, FM 1935, s.29
25. Almgren, s.92
26. A.R.Didron, Annales Archeologiques Vol.1,s.177; Krause s.96; E.Viollet-le-Duc, Dictionaire raisonne de l´Architecture, Vol VI, s.152;
27. Meyer, s.275; Krause, s.61
28. Meyer, s.288
29. F.W.Bergman, ...geschichte der Nordische Heldensage, Strassburg 1879, s.360; Krause s.70
30. Kålund s. 86
31. W.Pastor, "Der Zug vom Norden", Jena u. Leipzig 1906, Matthews s.92, 228, "Labyrintit liittyvät arkkitehtonisena ilmenemismuotona aurinkokulttiin" R.de Launay, Les fallacieux détours du labyrinthe i Revue Archeologique, ser V. 1915-16 )
|
|
![[Jatulitarha, Ajos-saari, Kemi]](lbrtrans.gif)
