|
|
 |
|
| Pakanallinen vaikuttaja ja kansalaisliikkeiden aktivisti Starhawk kertoo seuraavassa tuntemuksiaan Lähi-idän tragedian viimeisimmistä käänteistä. Kenenkään ei tarvitse olla samaa mieltä hänen kanssaan, mutta jokaisen täytyy tunnustaa hänen kannanottojensa moraalisuus ja johdonmukaisuus. Syntyperältään juutalaisena hän kantaa erityistä huolta Israelin tekemisistä, eikä säästä kritiikkiään jos siihen on aihetta. Tämänkertainen kirjoitus on suunnattu erityisesti Israelin johtajille. |
|
While the Bombs Fall
Aug. 11, 2006 By Starhawk Kun pommit putosivat Libanonissa, olin opettamassa kahdenviikon kursilla permakulttuuria ja ekologista suunnittelua. Tämän kurssin aikataulu oli niin kireä, että uutisten ja sähköpostin seuraamiseen oli vaikea löytää aikaa. Mutta puutarhankastelun ongelmia ja lentojen peruutuksia koskevien viestien välistä se tavoitti minut: Kuvat kuolleista lapsista kadulla. Tunsin itseni kauhistuneeksi, vihaiseksi, turhautuneeksi ja voimattomaksi... tämä kuvaa tuntemuksiani parhaiten. Yritin kirjoittaa jotain joutohetkinäni, kun opettajakumppanini Penny työskenteli sadeveden-kerääjän tai jäteveden käsittelyn parissa. Kuitenkaan en saanut paperille muuta kuin "lasten tappaminen on väärin". En voinut päästää käsistäni niin banaalia itsestäänselvyyksien toistamista. Tai pikemminkin, se ei näyttänyt antavan mitään keskusteluun, jossa mielipidevaikuttajat olivat jo todenneet, että on hyvin hyvin väärin tappaa meidän lapsiamme, mutta heidän toisten lasten tappaminen on tie vanhurskauteen.Kun kongressi ja senaatti äänestivät tuesta Israelin toimille, opiskelin vaikuttamistapoja mm. Donatella Meadowsin esseestä "Yhdeksän tapaa sovitella ristiriitoja järjestelmässä". Vähiten iskevä tapa, hän kertoo, on pienentää lukumääriä. "Please, kenraali, voisimmeko me pudottaa vähemmän pommeja? Voisimmeko me tappaa vain kaksi heidän lastaan jokaisesta heidän tappamastaan meidän lapsestamme, emmekä kymmentä?" Tilanne itsessään on täydellinen esimerkki siitä, mitä hän kutsuu positiiviseksi takaisinkytkentäsilmukaksi (positive feedback loop). Luulenpa, että termi hämmentää ihmisiä, sillä tilanteessa ei ole nähtävissä juuri mitään positiivista. Minä kutsuisin sitä myös itseäänvahvistavaksi kierteeksi. Se tarkoittaa, että mitä enemmän sinulla on, sitä enemmän saat ja vielä enemmän tarvitset. Sinä tapat minun lapsiani, ja minä tapan enemmän sinulta, ja sinä tapat minulta, ja minä tapan vielä enemmän sinulta. Itseäänvahvistava kierre on muutoksen kone, parempaan tai huonompaan. Mukanaolijat menevät enemmän ja enemmän äärimmäisyyksiin, kunnes jokin uusi tekijä pakottaa tasapainoon, tai sitten he tuhoutuvat. Hurrikaani imee energiaa meren lämmöstä, kasvaa suuremmaksi, imee enemmän energiaa mikä tekee sen suuremmaksi, kunnes se kohtaa maan ja kuluttaa itsensä loppuun. Riippuvainen ottaa enemmän ja enemmän sitä mistä on riippuvainen, kunnes päätyy pohjalle, oli riippuvuuden kohde alkoholi, heroiini tai sotilaallinen interventio. Tämänlaatuinen systeemi ei tiedä hyvää, ei lapsille Beirutissa eikä lapsille Haifassa. Eurooppa tai YK voi tehdä joitain heikkoja yrityksiä tulla välittämään, mutta niin kauan kuin USA rohkaisee Israelin hallitusta yritykset hillitä tilannetta eivät onnistu. Miksi me (USA) suosimme Israelin addiktiota voimankäyttöön ongelmien ratkaisuna? Me olemme kuin iso kaveri ja pieni kaveri pubissa ryyppäämässä, ja heittelemässä tuoleilla kaikkia niitä jotka uhkaavat meitä, kunnes koko paikka on tohjona.
|
|
Tässä toimii itseäänvahvistava kierrei, joka antaa vallan neo-konservatiiveille (Israel-myönteinen suuntaus USA:n politiikassa.käänt.huom.), joiden vastaus kaikkeen uhkaan ja turvattomuuteen on enenevä voimankäyttö. Voiman, joka luo uutta uhkaa, ja enemmän väkivaltaa mihin vastataan vielä suuremmalla väkivallalla. Tämänkaltaiset prosessit karkaavat käsistä, kun ainoa ratkaisu, joka nähdään, on enemmän samaa. Alkoholisti lisää juomistaan, juo unohtaakseen. Irak ei ollut Bushille ja neokonservatiiveille menestys, joten lähetetään lisää joukkoja, tai laajennetaan sotaa Libanoniin, Syyriaan, Iraniin. Itseäänvahvistavaa systeemiä ei voi muuttaa muuttamalla mittakaavaa.
Toipunut alkoholisti tietää tämän, kenraalit ja poliitikot eivät. Yrität rajoittaa yhteen drinkkiin ennen päivällistä, ja päädytkin auton rattiin ja koulubussin kylkeen. Toinen asia, minkä tiedämme näistä itseäänruokkivista prosesseista on että ne tulevat hyvin kalliiksi. Ne kuluttavat resursseja. Juovat lasten maitorahat. Tyhjentävät sosiaalisiin ohjelmiin varatut rahat sotakassoihin. Ja kun ne romahtavat, se saattuu useimmiten pahiten syyttömiin. Kuten juoppo ratin takana, politiikantekijätkään eivät ole siellä mihin heidän tekonsa osuvat. He eivät ole taloissa joiden päälle pommit pudotetaan, he eivät itke rakastetun lapsen ruumiin äärellä. Kuten eivät useimmat tämän politiikan tukijatkaan. Vielä.Katkaistaksesi itseäänruokkivan kierteen, sinun täytyy muuttaa maailmankuvaasi, hahmottaa tilanne uudelleen. Tämä on Donatella Meadowsin ehdottama tapa muuttaa itsetuhoista systeemiä tukevaa rakennetta. Koska se koskee sinun omaa ajattelutapaasi, se on kova ja kivulias prosessi. Uusi paradigma, uusi tapa itsesi ja maailman hahmottamiseen, koskettaa kaikkea mitä tiedämme ja mihin uskomme. Jos kerron itselleni itseäni pettäen, että pidän vain hauskanpidosta ja juhlista, minulle on tuskallista tunnustaa että olenkin alkoholisti. Jos uskottelen itselleni, että olen tuomassa demokratiaa jollekin alueelle, turvaamassa sisarteni lasten elämää Haderassa, tai täyttämässä Jumalan suunnitelmaa oikeuttaessani poliittisella ajattelullani lasten kuoleman pommituksissa, uutiskuvien runneltujen ruumiiden näkeminen beirutilaisilla katukiveyksillä jättää tuskallisen kysymyksen: "Teinkö minä tämän? Onko käsissäni verta??"Muistelen yhtä monista hedelmättömistä keskusteluista, mitä olen käynyt tämän aiheen tiimoilta. Pian sen jälkeen kun olin palannut tekemästä solidaarisuustyötä väkivallattomien palestiinalaisten kanssa Gazassa ja West Bankilla, keskustelin hyvin ortodoksisen rabbin vaimon kanssa. Kerroin hänelle mitä olin nähnyt. Kerroin ammustenrepimästä maasta, jatkuvasta päivittäisestä nöyryyttämisestä ja kiusanteosta, asuintalojen murskaamisesta puskutraktorein, viljelysmaan takavarikoimisesta, elämän typistämisestä surkeaksi olemiseksi, ja hän sanoi minulle lopuksi: "Mutta me olemme hyviä. Joten sen mitä teemme, täytyy olla oikein." Tämän asenteen muuttaminen on vaikeaa, sillä silloin joutuu katsomaan silmästä silmään mahdollisuutta, että ehkä olemmekin pahoja, tai olemme hyviä ihmisiä tekemässä pahoja asioita. Mikä tahansa kritiikki, oli se kuinka oikeutettua hyvänsä, näyttäytyy antisemiittisenä ja hyökkää itse itsensä korottanutta hyvyyttä vastaan.
Kun tappaminen kiihtyy, ajattelen maaperää. Kuinka voi huolehtia maan elämästä, kuinka huolehtia madoista, bakteereista, sienistä ja muista maan organismeista. Kuinka terve maaperä kasvattaa terveitä kasveja jotka pystyvät vastustamaan tuholaisia. Teollisella maataloudella on sama asenne, kuin meidän (USA:n) Irak-politiikalla, kuin puskuritarrassa jonka ensimmäinen aviomieheni kiinnitti autoonsa vähän ennenkuin välimme menivät poikki: “Force, It Works!” -"Voima, se toimii!" Jos tuholaiset hyökkäävät viljasi kimppuun, levitä myrkkyä. Kill the bastards! Rikkaruohoja? Peitä koko juttu muovilla ja kaasuta metyylibromidilla. Voima toimii, mutta lyhyen aikaa. Ja se maksaa. Käytimme voimaa kuoriaisia tai bakteereja tai ihmisiä vastaan, se herättää vastarintaa.Hyönteiset, jotka selviävät myrkytyksestä, tuottavat jälkeläisiä jotka ovat kestävämpiä. Nostamme annostusta, ja saamme yhä vastustuskykyisempiä tuholaisia joihin tarvitaan enemmän myrkkyä. Itseäänvahvistava kierre on valmis. Hyödylliset hyönteiset, jotka pitivät tuholaiset tasapainossa, ovat poissa. Myrkkyjen jäämät saastuttavat sekä maaperää että viljaa itseään. Ihmiset eivät ole hyönteisiä tai bakteereja. Vastarinta, mitä voimankäyttö nostattaa, ei ole geeneissä, vaan mielessä ja sydämessä. Beirutin pommittaminen tuo raketit Haifaan ja lentokone-pommimiehet Lontooseen. Pommitukset, siltojen räjäyttämiset ja teini-ikäiset pojat uniformuissaan Etelä-Libanonin maaperällä tuottavat enemmän raketteja nyt, enemmän itsemurhapommittajia tulevaisuudessa, enemmän kostoa ja enemmän kuolemaa. Kiintymys voimankäyttöön sen itsensä takia on myrkyllistä. Se myrkyttää Israelin yhteiskunnan maaperää, näännyttääsen sosiaaliset ohjelmat ja vääristää sen uskonnon jota voimalla yritetään puolustaa. Mitä me voimme tehdä päästäksemme irti tästä sekamelskasta? Miltä voisi näyttää politiikka, joka toistaisi myrkyllisiä kemikaaleja välttävän puutarhanhoidon viisauden?
90-luvulla Israelissa olisi voitu sanoa: "Jos palestiinalais-alueiden miehitys hiertää arabimaailmaa, ja herättää vihaa meitä kohtaan ja heikentää moraalista uskottavuuttamme, antakaamme pikaisesti perustaa itsehallinnollinen palestiinalainen valtio tämän kansan todellisille alueille. Voimmeko muuttaa tämän alueen mahdollisuuksien ja toivon maaksi, tukea ihmisten laillisia pyrkimyksiä ja unelmia? Voimmeko tukea maan viljavuutta, markkinoiden toimivuutta ja opetuksen laadukkuutta tällä alueella? Tästä alueesta voi tulla loistava esimerkki koko Lähi-Idälle?" Tapahtui toisin. Israel rakensi siirtokuntia, aloitti pitkällisen sekaantumisen palestiinalaisille varattujen pienten alueiden asioihin, ja ylläpiti miehitystä voimankäyttöön tukeutuen. Kun Abbas valittiin vaaleissa, Israelissa olisi voitu sanoa: "Jos annamme hänen pitää vaalivoittonsa ja asemansa, se vahvistaa hänen kansansa lojaalisuutta? Jos korruptio rehoittaa palestiinalaisessa hallinnossa, missä ovat ne oikeamieliset johtajat joiden kanssa voimme toimia? Ja jos Hamas on voittamassa ihmisiä puolelleen sosiaalisilla ohjelmillaan, voimmeko tukea terveysbudjetteja niin että Hamasin ohjelmat käyvät tarpeettomiksi?" |
|
Sensijaan Israel jatkoi muurin rakentamista, minkä takia suuria alueita palestiinalaisten maata
pakkoluovutettiin ilman hyvitystä, tuhosi yhteisöjä jotka olivat olleet historiallisesti Israelille
suopeimpia, ja muutti Gazan eristetyksi ulkoilma-vankilaksi jossa elinmahdollisuudet oli
tuhottu ja väkivaltaisuus lisääntyi.
Hukattuja tilaisuuksia johtaa kehitys toiseen suuntaan on lukemattomia, ja tulee olemaan jatkossakin. Mitä pidempään kierre jatkuu, mitä enemmän vahinkoja tapahtuu, sitä vaikeampi on lopettaa. Olenko epäreilu Israelille? Eikö Hizbollah voisi lopettaa rakettien ampumista ja palestiinalaisryhmät pommien asettelua? Kyllä, he yksinkertaisesti voisivat, ja olisi hyvä jos he sen tekisivät. Lapset jotka nyt kuolevat voisivat jäädä eloon. Kun olemme itseäänvahvistavan kierteen otteessa, on melko turhaa kysyä, "kuka aloitti?" Tai onko tällä tai tuolla osapuolella "oikeus puolustaa itseään" jatkamalla kierrettä. Paljon hyödyllisempi kysymys olisi: "Kenellä on mahdollisuus lopettaa tämä väkivallan kierre?" Tämän alueen miehittäjä on Israel, maailman neljänneksi mahtavin sotilasmahti, ja se voi määrätä alueen olosuhteet, luovatko ne väkivaltaa vai sallivatko rauhan kukoistaa. Odotan Israelilta tekoja, joilla se voi osoittaa olevansa se moraalin edustaja jollaiseksi se julistautuu. Juutalaisena olen kasvanut unelmaan Israelista Holocaustin jälkeisenä turvapaikkana kansalleni, joka pakolaisina maailmasta joka kielsi heiltä viisumit lähettäen laivalasteittain takaisin kuolemaan, voisi vihdoin kahden tuhannen vuoden jälkeen olla jossakin oma itsensä, olla kotona. Tämän sodan monien uhrien joukkoon lasken kaiken mikä oli hyvää tässä unelmassa. Niiden pennien tähden, joita lapsena säästin ostaakseni puuntaimen luvattuun maahan, niiden laulujen tähden joita kasvoin laulamaan, sen syvän haavan tähden joka on kaivertunut sydämeeni tämän unelman tähden joka nyt tuottaa tuskaa, minä katson että minulla on oikeus vaatia tilille niitä jotka ovat korvanneet oikeuden Jumalan vallan Jumalalla.
Jopa pommien pudotessa on ihmisiä, jotka valitsevat toisen tavan toimia. He ovat palestiinalaisia kylistä, jotka muuri erottaa viljelysmaasta. He ovat valinneet väkivallattoman tavan taistella. He tulevat mielenosoituksiinsa yhä uudelleen, tullakseen pahoinpidellyiksi, saadakseen kyynelkaasua ja tullakseen pidätetyiksi. Israelilaisia ja muista maista tulleita, jotka ovat ylittäneet rajan ollakseen heidän kanssaan. Täällä ei olla palestiinalaisia tai israelilaisia, vaan ihmisiä vastustamassa vääryyttä. "Women in Black" seisoo hiljaisena vigiliana rauhan puolesta, vuodesta vuoteen. Paeten Katjusja-raketteja ja palaten aina vartiopaikalleen rauhan puolesta. He ovat kulttuurienvälisen dialogin organisaattoreita, sotilaita jotka kieltäytyvät palvelemasta miehitetyllä alueella tai tappamasta siviilejä, nuoria jotka pakenevat välttyäkseen kantamasta räjähdevyötä. Että näitä ihmisiä on olemassa, että jotain kasvaa Lähi-Idän räjäytetyssä myrkytetyssä maassa, antaa meille syyn toivoon. Huolimatta miljoonista hukatuista mahdollisuuksista, vuodatetusta verestä, huonon politiikan eskaloitumisesta, tilanne ei ole toivoton. Mitä me voimme tehdä? Me jotka emme ole politiikantekijöitä, kenraaleja tai Lähi-Idän hallitsijoita? Joka päivä kuulen ihmisten kysyvän: "Mitä sellaista voimme tehdä, millä on vaikutusta?" Koskaan ei poliittinen toiminta ole tuntunut niin turhalta, mutta muistelen suurelta sotareportterilta Robert Fiskiltä saamaani neuvoa. Fisk on selvinnyt hengissä vuosikymmeniä Libanonissa ja muilla sotanäyttämöillä. "Tee jotakin", hän neuvoi, "Älä heittäydy tekemättömäksi." Sillä aikaa kun odottelet vaikuttavaa juttua tee jotakin vaikka se näyttäisi pieneltä ja tehottomalta.
Tee jotakin. Me emme tiedä mikä vaikuttava asia olisi, -ehkä emme tule koskaan tietämään, mutta jos emme tee mitään meillä ei aivan varmasti ole vaikutusta. Kuinka voit lopettaa tuhon kierteen? Se on lopetettava nyt heti, odottamatta että vihollinen on lyöty sillä jokainen ponnistuksesi lyödä sitä vahvistaa niitä voimia jotka luovat ikuisesti jatkuvaa vihollisuutta. Se on lopetettava nyt, ei huomenna jolloin asemamme olisivat vahvemmat. Ei päivää sen jälkeen kun olet neutralisoinut enemmän aluetta. Mitä pidempään tuhon kierre jatkuu, sitä vaikeampi on lopettaa.
Omaksu uusi näkökulma. Ravitse Pyhää Maata jollakin muulla kuin verellä. Hoivaa lapsia,
heidän ja meidän. Feel free to post, forward, and reprint this article for non-commercial purposes. All other rights reserved. Starhawk is an activist, organizer, and author of The Earth Path, Webs of Power: Notes from the Global Uprising, The Fifth Sacred Thing and other books on feminism, politics and earth-based spirituality. She teaches Earth Activist Trainings that combine permaculture design and activist skills, www.earthactivisttraining.org and works with the RANT trainer’s collective, www.rantcollective.net that offers training and support for mobilizations around global justice and peace issues. |
Lähi-idän jahvistien, muslimien ja juutalaisten, "jäsentenvälisen" skisman jatkuessa ja jyrkentyessä olisi helppo istua nojatuoliin ja jättää se heidän huolekseen. He asuvat kuitenkin samassa maailmassa kuin mekin, ja heidän tekemisensä vaikuttavat meidänkin elämäämme. Meidän on pakko suhtautua siihen jollakin tavalla.
Pilapiirtäjämme Joe Sacco matkusti USA:sta tutustumaan henkilökohtaisesti palestiinalaisten ja juutalaisten umpisolmuun, ja tilittää siitä albumissaan, jonka voi lukea myös suomeksi. Sacco tunnisti Israelin juutalaisissa, joista varsin monet ovat USA:sta muuttaneita, oman kulttuurinsa ihmistyypin, ja osannee siksi nähdä selvemmin heidän virheensä ja ylimielisyytensä? Toisin kuin Starhawkille, Saccolle israelilaiset eivät ole "omia". Hänen näkökulmaansa saattaakin värittää kohtuuttomasti yleinen länsimainen syyllisyydentunto siitä, että meidän kulttuurimme on menestynyt muiden taantuessa. Israel ja sen juutalaiset asukkaat näyttäytyvätkin hänelle hyvinvoivan lännen edustajina "köyhän etelän" keskellä.
|
|
|
Sotilaat juoksevat torille, silmissään viha ja syvällä mielessään kuvat itsemurhapommittajien kuolemaatekevistä uhreista tel-avivilaisella bussipysäkillä tai heidän itsensä ikäisten nuorten suosimassa discossa. Saccon silmä huomaa kaiken ja kynä välittää sen meille yhtä tuoreena kuin piirtäjä itse sen näki. Loukkaukset ja uhka, minkä he kohdistavat palestiinalaisiin, kylvää tuhoisia siemeniä alistumaanpakotettujen mieliin. Uusia itsemurha-pommittajia?
Jottei itseäänvahvistava väkivallan ja vihan kierre pysähtyisi, toinen osapuoli tekee voitavansa. Pikkulapsen rinnuksiin on kiinnitetty Hizbollahin johtajan kuva, ja tälläkin marssilla huudatetaan "kuolemaa Israelille", kuten myös rauhan(?)marssilla Helsingissä v.2006.
Alemmassa kuvassa Englantiin asettuneet muslimit vaativat Islamin vastustajien teurastamista, ja verenvuodatusta korvauksena pilakuvien aiheuttamasta mielipahasta, ja Hizbollahin lippu on liehunut jo Helsingin Mannerheimintielläkin, mielenosoituksessa. Emme ole sivussa näistä ongelmista. Sarjakuvaansa reportterin tapaan käyttävä Joe Sacco välittää meille myös havaintojaan Irakista. Ja todistaa Starhawkin esittelemän itseäänvahvistavan väkivallan kierteen olevan täydessä vauhdissa.
USA ja Israel joutuivat tilanteeseen, jossa niiden oli tehtävä jotakin aggressiivisen islamismin hillitsemiseksi, mutta ne päätyivät ruokkimaan sitä. Kuin tulipalon sammuttamista öljyllä. Starhawk olisi osannut kertoa tuon kaiken etukäteen. |
 | EDELLISELLE SIVULLE | TAKAISIN ETUSIVULLE | SEURAAVALLE SIVULLE |  |
Israelilaisesta näkökulmasta tarkastellen, politiikantekijät jotka haluaisivat kääntää suuntaa
voisivat sanoa: "Emme voi koskaan sammuttaa vihaamme, mutta älkäämme antako sille
enempää elintilaa. Luokaamme sensijaan olosuhteet, joissa ne jotka haluavat rauhaa voivat edistää asiaansa."
Historia kertoo suurista profeetoista ja kehnoista kuninkaista. Ei ole mitään juutalaisempaa, kuin jyristä politiikantekijöille: "Jahve ja Allah ja kaikki hyväsydämmiset ihmiset julistavat: On väärin tappaa lapsia. Se on yksinkertaisesti väärin, ja jos teet niin olet jättänyt vanhurskauden polun. Vallan hinta on liian korkea, se maksaa sinun sielusi."
Kirjoita edustajallesi. Mene mielenosoituksiin tai järjestä sellainen. Ota asioista selvää yhä
perusteellisemmin ja kerro niille jotka tietävät vähemmän. Seiso "Women in Blackien" rinnalla heidän vigilioissaan.
Jotkut "International Solidarity Movement in Palestine" -liikkeen perustajista ovat nyt
Libanonissa organisoimassa väkivallatonta vastarintaa. Liity heihin tai tue heitä. Rukoile niitä
jumalia, jotka eivät pidä lasten tappamisesta.
Starhawkin edellä kuvailema helvetinkone toimii silmiemme edessä.
