Your Title Here

Free Website | credit report | credit cards | BlueHost Review

Eurooppalaiset ennen indoeurooppalaisia
Oliko Euroopan jääkauden asutuksessa kaksi eri keskittymää?

Alkuperäisiä eurooppalaisia kieliä, eli indoeurooppalaista invaasiota Aasiasta edeltäneistä Euroopassa puhutuistä kieliryhmistä kehittyneitä nykykieliä on yhä olemassa suomen ja sukukielten, ja kaukasialaisten kielten lisäksi baski. Lisäksi tiedetään kadonneita kieliä, kuten Skotlannissa ja Orkneyllä puhuttu pikti, ja vanha kulttuurikieli etruski. Useimmat eurooppalaiset puhuvat siis tänäpäivänä jonkinlaista laina-kieltä. Miten näin pahasti pääsi käymään?

1. Indoeurooppalaisten leviäminen Eurooppaan

	Indoeurooppalaista kielistä maailma saa kiittää paimentolaisia, jotka vaeltelivat Kaspian aroilla 8000-6000 -vuotta sitten. Keski-Aasian ilmaston kuivuessa paikalliset asukkaat joutuivat luopumaan alkeellisesta maanviljelystään, ja kiertelemään karjalaumoineen paikasta toiseen. Väestön liikekannalla olo edisti murteiden ja paikallisten kielten tasoittumista ja yhdenmukaistumista kohti indoeurooppalaisena kantakielenä tunnettua vaihetta. Karttaan merkitty Sredni-Stog -kulttuuri oli yksi askel tässä kehityksessä. Indoeurooppalaisen kieliryhmän anatolialainen haara, heettiläiset ym., lähti jo tällöin omille teilleen yhteisestä pesästä. "Jamnaja"-kulttuuri oli viimeisin vaihe, jossa indoeurooppalainen kantakieli oli koossa. Kieliryhmälle yhteinen hevoskärryn osia koskeva sanasto on tältä kaudelta, ja todistaa näiden nomadien yhteisestä alkuperästä.
Hevoskärry-sanaston levinnäisyyden avulla indoeurooppalaisen kantakielen hajoaminen on ajoitettu 4000 eKr.-luvulle, ja paikallistettu Volgan alajuoksun arkeologisesti todettuihin kulttuureihin. Niihin aikoihin alkoi siis indoeurooppalaisten levittäyminen sen ajan sivistysmaihin, Eurooppaan ja Lähi-Itään. Tämän invaasio-aallon luonteesta on laajimmin levinnyt mm. Bonniers-kuvakirjojen tms. kvasi-historiikkien näkemys "ylivoimaisen järjestelykykyisten" arjalaisten suorittamasta kehittymättömämpien kansojen asuttaman Euroopan valloituksesta, ja ihan vakavastiotettavatkin tiedemiehet pohtivat, mitä etuja nomadeilla oli Euroopan kantaväestöön nähden. Tähän kysymykseen onkin vastaus, mutta erilainen kuin mitä yleensä tarjotaan: Paimentolaisilla oli nälkä. Keski-Aasian ruohotasangot olivat erinomainen paikka lampaiden ym. karjan laiduntamiseen, ja hyvinä vuosina paimentolaisuus tuottikin tulosta, mutta tietty riski oli aina olemassa. Jos sateet eivät tulleetkaan, Keski-Aasiassa ei ollut paikkaa, mihin pelastautua. Resurssien vähenemisen haasteeseen oli löydetty radikaali ratkaisu: Ryöstäminen toisilta yhteisöiltä. Uusi elinkeino-innovaatio muutti myös nomadien yhteiskuntarakennetta ja uskontoa. Ilmaston viileneminen ja kuivuminen lähetti Kaspian portista länteen paimentolais-laumat, joiden aiheuttamaan häiriöön ja epävakaisuuteen tuhoutui itäisen Euroopan kulttuurikehitys, ja Kreikassa asti koettiin 300:n vuoden "pimeä ajanjakso" ilman korkeakulttuurin merkkejä. Maailmaa valloittava "jalo germaani" paljastuukin "nälkäiseksi mustalaiseksi".
	Vanhan näkemyksen mukaan indoeurooppalaisesta kantakielestä irronneet osat ymmärrettiin valmiiksi "kelteiksi", "slaaveiksi" ja "germaaneiksi", mutta nykyisin tiedetään, että nykyisissä kielissä on elementtejä, jotka ovat peräisin niiden puhuma-alueen alkuperäisistä kielistä. Heetin sanastosta on jopa suurin osa lainattu ei-indoeurooppalaisesta hatin kielestä, jota puhuttiin historiallisen heettiläis-valtakunnan keskuksessa ennen heetinkielisen väestön tuloa. Heettiläisten ja akhaialaisten tapauksessa indoeurooppalaiset tulokkaat pystyivät omaksumaan heitä edeltäneen kulttuurin, mutta Balkanilla ja doorilaisten tunkeutuessa Kreikkaan, palattiin kulttuurin nollapisteeseen.

Viereinen Jerevanin museossa Armeniassa oleva s?ynyt kappale kuvaa tyypillisiä umpipyöräisiä kärryjä indoeurooppalaisen kantakielen hajoamisen ajalta. Aasien tai härkien vetämät nelipyörä-vaunut keksittiin Mesopotamiassa, josta idea levisi aroille. Vasta siinä ympäristössä paljastui keksinnön vallankumouksellisuus. Saatuaan käyttöönsä kätevän kulkuvälineen, nomadit levisivät nopeasti kaikkialle Keski-Aasian ja Itä-Euroopan väliselle alueelle.

Kärry-kyyti mahdollisti aiempaa pidemmät matkat, ja nopeamman liikkuvuuden, mikä mullisti myös kansallisuus-olot.

Kaksipyöräiset hevosen vetämät rattaat tulivat hieman myöhemmin, ja ne merkitsivät keksinnön lopullista sotilaallista sovellutusta.

Invaasion j?een aseista tuli palvonnan kohteita. Kuva ValCamonicasta Italiasta.

Indoeurooppalaisten tunkeutuminen Eurooppaan oli mullistus, joka katkaisi kulttuurikehityksen Ukrainasta Balkanille ulottuvalla alueella. Traakiassa, eli nykyisessä Bulgariassa, kulttuuri jatkui rikkaana Karanovon myöhäisvaiheena, mutta antiikin maailman keskeisin osa, Hellas, koki "pimeät vuosisadat", joista todistaa Hesiodos, kreikkalainen historioitsija. Hesiodos kertoo "kultaisesta heimosta", joka eli ennen akhaialaisten, joonilaisten ja doorilaisten maahantunkeutumista Kreikassa: "Kaikki hyvä oli heidän. Hedelmällinen maa vuodatti antejaan rajattomasti. Rauhassa ja mukavasti he elivät, joukoiltaan runsaina ja kuolemattomien suosiossa." Tämän kansan, jota Hesiodos kutsuu "hengeltään puhtaaksi" ja "pahuuden vastustajaksi", jälkeen tuli vähäisempi "hopeaheimo", jonka puolestaan syrjäytti "vaskiheimo", ei laisinkaan hopeaheimon kaltainen, kauhea ja mahtava, tuhkakuilusta alkunsa saanut".

Hesiodos jatkaa kertomalla, miten tämä kansa -nykyisen tiedon mukaan ilmeisesti pronssikautiset akhaialaiset- toi sodan tullessaan. "Heidän suurimpana huolenaan olivat Areksen syntiset vaikerrustaherättävät teot." Hesiodos nimittää akhaialaisten ja heitä edeltäneiden kansojen yhdessä luomaa mykeneläistä kulttuuria "neljänneksi heimoksi", joka "oli edellistä jalompi ja oikeudenmukaisempi".

Hesiodoksen "viides heimo" oli doorilaiset maahanmuuttajat, jotka hallitsivat hänen aikansa kreikkalaista maailmaa. "Kunpa en kuuluisi tähän viidenteen heimoon. Olisinpa kuollut aikaisemmin tai syntynyt myöhemmin." Kirjoittaa Hesiodos, ja kuvaa aikakauttaan synkin värein: "...mies ryöstää toisen miehen kaupunkia. ... Oikeus on sama kuin valta, ja kunnia on lakannut olemasta." "Kultainen aika" muistettiin siis antiikin Kreikassa, ja sitä osattiin myös kaivata. (Siteerattu lyhennellen Riane Eisler: "Malja ja Miekka", s.98)

2. Eurooppa ennen indoeurooppalaisia

Tässä karkassa tarkastellaan tutkijoiden näkemyksiä etelä-eurooppalaisten kansallisuuksien keskinäisistä kontakteista ennen indoeurooppalaista maahanmuuttoa.

Harmaat blokit viittaavat antropologisiin tai geneettisiin yhteyksiin, joista voidaan määritellä kaukasialainen, aigeialainen, Italian, ltäisen-Välimeren ja Britteinsaarten kompleksit. Tämä tarkastelu liittyy aikaisempaan käsitteeseen "Välimeren rotu".

Tunnetut eurooppalaiset muinaiskielet on merkitty nimillä. Niiden yhteyksistä olemassaoleviin kieliryhmiin on olemassa erilaisia näkemyksiä.

Anatolian vanhimmat kulttuurikielet, hatti ja hurri, liittyvät luontevasti kaukasialaisten kieliryhmien aiempaan levinnäisyyteen, ja eräät Vähän-Aasian kielet saattavat kuulua Kreikan helleenejä edeltäneen pelasgin kanssa samaan jatkumoon.

Kyproksen vanhojen omaperäisten kirjoitusten kieli, Kreetan minolainen muinaiskieli, Kreikan em. pelasgi jota puhuttiin myöhään Lemnoksen saarella, ja etruski eli tyrheeni, nähdään usein samaan ryhmään kuuluvina, mutta ko. ryhmän yhteyksistä tunnettuihin kieliryhmiin ei ole yksimielisyyttä. Etruskin ja suomen yhteydet ovat mietityttäneeet tutkijoita säännöllisesti (ei Suomessa), mutta tällähetkellä vahvin arvaus suuntautuu dravida-kieliin.

Minolaisen kulttuurin kieli, jota varten kehitettiin indoeurooppalaiseen muinaiskreikkaan huonosti soveltuvat Lineaari-A ja Lineaari-B kirjoitukset, ei onneksi kadonnut täydellisesti, vaan minolais-kreetankielinen säe on tallennettu myös gyptiläisillä hieroglyfeill?ä, joita pystytään lukemaan. Tulkinta: "santi kuppap waya yaya minti tekakali". Vokaalien suhteen saattaa olla muitakin mahdollisuuksia, mutta kieli näyttää olevan suomalaisenkin äänettävissä vaikka sanat ovat outoja?

Viereinen kuva esittää Lemnoksen steeleä, joka on ainoa kirjallinen todiste myöhäisestä pelasgin kielestä. Kirjoitus on etruskilais-vaikutteisella kreikkalaisilla aakkosilla.

Mikäli etruski, pelasgi, minolaisen Kreetan kieli (eteo-cretian), Kyproksen vanha kulttuurikieli (eteo-cypriot) ja eräät Vähässä-Aasiassa puhutut kielet ovat samaa jatkumoa, kyseessä ienee neoliittisen maanviljelyn myötä ko. alueelle levinnyt kulttuuri. Sisilian muinaiskielet olisivat sitten mesoliittisen Italian kansallisuuksien perua, ja alkuperäisempiä ko. seudulla.

Berberin ja iberin yhteinen alkuperä vaikuttaa uskottavalta espanjalaisten ja berberien geneettisen läheisyyden perusteella, ja ibero-berberien muutto Gibraltarin yli lienee tapahtunut neoliittisella ajalla. Espanjan mesoliittinen väestö, josta baskit juontuvat, voi olla samaa joukkoa kuin Ranskan Atlannin rannikon piktoonit, joista on mainintoja roomalaisilla kirjoittajilla. Megaliitikulttuurin ensimmäinen vaihe läntisessä Euroopassa on luontevaa liittää baskeihin.

Eurooppalaisen kulttuurin korkeimman tason saavutti minolainen Kreeta, joka tuhoutui vasta 1400-luvulla eKr. Toinen huomiotaherättänyt ja "arvoituksellisenakin" pidetty ilmiö, Euroopan megaliittikulttuuri, joka liittyi hyvin vahvasti indoeurooppalaisten invaasiota edeltäneseen matrilineaariseen maanviljelys-kulttuuriin.

Kammiohautojen lisäksi megaliittikulttuuri rakensi kalenterin pitoon liittyviä observatorioita, kuten Stonehengen Etelä-Englannissa. Vuoden kierron seuraaminen tarkkailemalla taivaankappaleita pystykivillä merkittyjen linjojen avulla ei ehä sittenkääin unohtunut, sillä Cotlannin ja Ruotsin laivanmuotoisilla paljon myöhemmillä latomuksilla on saattanut olla samoja ominaisuuksia.

Euroopan kulttuurikehitys oli siis hyvin korkealla tasolla, ja verrattavissa samanaikaiseen Mesopotamiaan tai Egyptiin.

Megaliittikulttuuri
Kirjoitustaidon alkuperä Euroopassa

	Viereisessä kaaviossa tietyt kieliryhmät esitetty eräiden yhteisten piirteiden mukaan aseteltuna, toisin kuin perinteisissä "sukupuu" tms. kaavioissa. Kaikki mainitut kielet ovat "agglutinoivia", eli niissä ilmaistaan asioita taivuttamalla sanoja kuten mm. suomessa, eikä käytetä barbaarisia prepositioita.
Suomen esiintyminen tässä joukkueessa ei tarkoita "itäistä alkuperää" koska kaavion kielet ovat esihistoriallisena aikana olleet läsnä Euroopassa, -ja kulttuurin kehityksen avainpaikoilla. Vähän-Aasian, Mesopotamian ja Induslaakson kulttuurien perustajat olivat näistä kieliryhmistä, eli Egyptiä lukuunottamatta koko läntisen sivilisaation perustaja-kansat. Olemme hyvässä seurassa.

Neoliittinen temppeli Maltalta. Katteena on ollut kalkkikivi-palkkeja. 3500 eKr..

3. Maanviljelyn leviäminen Euroopassa

Maanviljely-elinkeinon leviäminen Eurooppaan liitetään joskus vieläkin indoeurooppalaiseen kieliryhmään. Tämä on kuitenkin menneisyyden kanta, sillä indoeurooppalainen kantakieli on uskottavasti paikallistettu Kaspianmeren ja Mustanmeren pohjoispuolen aroille, ja liian myöhäiseen ajankohtaan, jotta se olisi voinut vaikuttaa po. prosessiin. Euroopassa puhuttujen IE-kielten maanviljely-sanaston on myös havaittu olevan lainattu ei-indoeurooppalaisesta kielestä, jota on ilmeisimmin puhuttu Keski-Euroopassa jo ennen indoeurooppalaista invaasiota. Tämä mv-kieli on yksinkertaisinta yhdistää nauhakeraamiseen kulttuuriin (LBK), joka oli maanviljelyn leviämiseen liittyvä kulttuurimuoto keskisessä Euroopassa.

LBK levisi nopeasti Tonava-Rein -reittiä Unkarin tasangolta aina Hollantiin, ja seuraavassa vaiheessa itään ja länteen. Luigi Cavalli-Sforzan kartoitukset eurooppalaisten geeneistä viittavaat siihen, että melko vähän muuttoliikettä esiintyi uuden elinkeinon leviämisen yhteydessä.

Nauhakeraamisten maanviljelijöiden kylät koostuivat muutamasta suurehkosta talosta, jotka olivat aivan toisentyyppisiä kuin mesoliittisten metsästäjien yhden perheen kodat. Tämä rakennustyyppi pysyikin käytössä pitkälle rautakaudelle, "viikinkitaloissa".

Idea ihmisten, suurperheen tms., majoittamisesta saman katon alle (pien)karjan ja kuivarehun kanssa s?yi karjalaistaloissa vielä 1900-luvulle. Perinteen sitkeyteen pohjoisessa lienee vaikuttanut ilmasto, mutta samasta traditiosta on kyse.

Kun maanviljelys-elinkeino oli vakiintunut eteläisellä Balkanilla, leviämiskynnyksen muodosti pohjoisempi ilmasto. Pannonian tasangolla, nykyisessä Unkarissa, otettiin seuraava askel ja uusi elinkeino oli sopeutunut keski-eurooppalaisiin oloihin, ja levisi kolmessa sadassa vuodessa Belgiasta Ukrainaan ulottuvalle alueelle. Karkeasti voidaan sanoa, että LBK laski eurooppalaisen maanviljelyskulttuurin perustan, ja ne uskonnolliset innovaatiot, jotka omaksuttiin uuden elinkeinon myötä, olivat jo nauhakeraamisessa kulttuurissa.

LBK levisi vaikutusalueelleen suhteellisen yhtenäisenä, mutta sen seuraaja, suppilopikarikulttuuri (TRB), jakautui alueellisiin tyyppeihin, mikä viitannee etniseen kirjavuuteen. Pohjoisen Euroopan väestöt ennen indoeurooppalaista invaasiota olivat siis keski-eurooppalaiset megaliittihautojakin rakentavat maanviljelijät ja uralilaisia kieliä puhuvat metsästäjä-keräilijät.

Indoeurooppalaista kantakieltä (satem"-versiota) puhunutta väkeä saapui suppilopikarikulttuurin ja sitä myöhäisemmän palloamforakulttuurin vaikutusalueelle nykyiseen Puolaan, jossa maanviljely näyttää joutuneen jonkinlaiseen kriisiin. Väkeä lienee ollut liikaa, ja pellot ehtyivät. Em. elementeistä kehittynyt nuorakeraaminen l. vasarakirveskulttuuri levisi tämän elintasopakolais-aallon mukana kartassa näkyvälle alueelle.

Suomessa vasarakirves-maahanmuuttajat harjoittivat pääasiassa lampaanhoitoa, mutta etelässä he levittivät myös maanviljelyä uusille alueille, -ja indoeurooppalaisperäistä ukkosen-jumalan kulttia, jonka tuntomerkki oli erikoinen kivikirves tai vasara, jolla ei ollut käyttöä työkaluna eikä aseena.

Suomeen uskotaan tulleen tämän kulttuuri-aallon mukana uutta väestöä, mutta Ruotsinpuolella tämä ankarasti kiistetty, -osin siksi että innovaatio/emigraatio tuli Keski-Ruotsiin Suomen kautta.

Vasarakirves-kulttuuri ja sen aikalainen läntisempi kellopikari-kulttuuri (Bell Beaker-) merkitsivät nykyisiin Euroopassa puhuttuihin indoeurooppalaisiin kieliin johtavan kehityksen alkua. Suomessa balttilaisten lainasanojen on perinteellisesti oletettu lainautuneen juuri tässä aiheessa, mutta indoeurooppalaisen kantakielen myöhemmäksi siirtynyt ajoitus (Parpola) tekisi Suomeen tulleista vasarakirves-heimolaisista IE-kantakielen (murteellisia) puhujia. Silloin baltti-lainojen välittäjä olisi nuorakeramiikan myöhäisempään itäiseen aaltoon kuuluva Fatjanovon kulttuuri, jonka sanastoa välittyi myöhemmin Suomeen Volgalta tänne suuntautuneissa muuttoliikkeissä.

Tanskassa nuorakeramiikan tuloon liittyy kollektiivisista megaliitti-haudoista luopuminen ja siirtyminen vaatimattomampaan hautaustapaan. Tanskassa vasarakirves-kulttuurin nimitys onkin yksittäishauta-kulttuuri. Muutos merkitsee mullistusta yhteiskunnassa ja uskonnossa matriarkaalisesta patriarkaaliseen.

Suomessa tulokkaat ja myöhäisskampakeraaminen väestö näyttävät pysytelleen erillään, kunnes ko. jakson loppupuolella vasarakirves-heimojen lampaanhoito-elinkeino taantui ja tulokkaat integroituivat pääväestöön memettäen identiteettinsä. Virossa muodostunut Kiukaisten kulttuuri, jonka kieli oli jo baltti-vaikutteet omaava itämerensuomi, oli oikeastaan vasarakirves-kulttuurin toinen saapuminen Suomeen. Sen mukana maanviljely vakiintui lopullisesti Etelä-Suomessa.

EDELLISELLE
SIVULLE TAKAISIN
ETUSIVULLE SEURAAVALLE
SIVULLE