Free Web Hosting | free host | Free Web Space | BlueHost Review
 
 
Uutta tietoa suomalaisugrilaisesta ja
indoeurooppalaisesta kantakielestä


Indoeurooppalainen kieliryhmä

Kampakeramiikan ajan Eurooppa
 

Indoeurooppalainen kieliryhmä,
eli "arokulttuurit ja me"

   
Tässä tarkastelemme indoeurooppalaisen kieliryhmän kehitystä ja vaikutusta omaan kieleemme ja kulttuuriimme.
 
Jo esikeraamisella kivikaudella Suomessa valmistetut "korvakenuijat" ovat erikoinen yhdysside meidän ja Keski-Venäjän varhaisten indoeurooppalaisten arokulttuurien välillä. Näitä vaikuttavia kiviaseita on löytynyt mm. Khvalynsk-kulttuurin arvohenkilöiden hautavarusteista, mikä kertoo vakiintuneesta yhteydestä täältä Volgalle.

Karttaan merkityt indoeurooppalaiset kulttuurit liittyvät alempana olevaan Asko Parpolan ehdotuksiin perustuvaan taulukkoon IE-kielimuotojen ja arkeologisten kulttuurien yhteensovittamisesta. Etelä-Venäjän ja Ukrainan kasvillisuus vyöhykkeet viittaavat po. kansallisuuksien elinkeinojen riippuvuuteen laidun-ympäristöstä.

2000-1200 eKr vaikuttaneen hirsihauta-kulttuurin (Srubnaja, Timber Grave) pohjoisraja suomalais-ugrilaisia vastaan näyttää vakiintuneen samalle paikalle, joka oli myöhempienkin aro-kulttuurien rajana. Etelä-Uralilta levinnyt Abhasevo-kulttuuri ja Pozdnjakovon keramiikka-kohde ulottuvat selvästi tämän maagisen rajan "suomalaiselle" puolelle, mikä liittynee maanviljelyn vakiintumiseen tällä jo vasarakirves-jatkumoon kuuluvan Fatjanovon kulttuurin vaikuttamalla alueella. Pohjois- ja Keski-Suomen maanviljelys näyttää omaksutun pääasiassa Volgalta lähteneen tekstiili-keramiikan leviämisen yhteydessä, mikä on tuonut välillisesti em. arokulttuurien vaikutuksen nykyisen Suomen alueelle.

Suomen kivikauden vaikuttavimpien aseiden, korvakenuijien, leviäminen Khvalynsk-kulttuuriin (4500-3600 eKr.) osoittaa yhteyden toimineen toiseenkin suuntaan. Kielellisesti itämeren-suomen ja volgan-suomen välimaaston sijoittuvat(?) Merjalaiset saattavat olla muodostuneet omaksi etniseksi kokonaisuudekseen tämän ajankohdan aro-kansojen, "arjalaisten", vaikutuksesta. Aro-vaikutteen ja "suomalaisuuden" synteesiä olivat myös Mezerät, kadonnut sukulaiskansa Venäjällä. He tataarilaistuivat kieleltään, ja heidän perintönsä elää mizääri-tataareissa, joita maahanmuutti tänne 1900-luvun alussa. He ovat sopeutuneet ja menestyneet erinomaisesti.

   
Maanviljely pääelinkeinona vakiintui Suomessa kahdella suunnalla. Suomalais-virolainen Kiukaisten kulttuuri Lounais-Suomessa rakensi kiviröykkiö-hautoja ja viljeli peltoja, mutta pronssi-esineensa he saivat valmiina Itämeren piirin kauppaverkostosta, mistä juontuu Suomen läntinen pronssikulttuuri. Skandinaavisen pronssikulttuurin keskus, Juutinrauman ympäristö, oli vailla omia raaka-ainelähteitä, mutta he sijaitsivat strategisesti. Skandinavian ja Itämeren alueen tuotteiden välittäminen etelään antoi heille metallia ja myös kulttuurivaikutteita. Kelttiläiset aineksethan leimaavat skandinaavista taidetta vielä rautakauden lopullakin. Pohjoisen tuotteet maksettiin pronssi-aseilla ja koruilla, joita löytyy Suomenkin rannikoilta runsaasti. Sisämaassa olikin toinen meininki.

Keski- ja Pohjois-Suomesta on löytynyt, toisin kuin rannikolta, myös merkkejä pronssin valamisesta eli paikallisesta tuotannosta. Tämä teknologian nopea leviäminen voi selittyä Sejma-Turbino-kulttuurin "traaderi-toiminnalla", eli vakiintuneella kaukokaupalla, jota harjoitti liikkuva ammattikunta. Sejma-Turbino-kulttuurin katsotaan nykyisin olleen "kulttuurien välinen ilmiö", eli kauppaverkosto, joka leimasi alueensa metalli-esineistöä mutta ei koko elämäntapaa. Tämän Jakutiasta Itämerelle ulottuneen euraasialaisen metallikaupan toimijoiden oletetaan olleen samojedeja. Sejma-Turbino-kauppiaat liikkuivat ilmeisesti Suomessakin, ostivat rikkouneet pronssiesineet ja valoivat niistä uusia, mistä todistavat löytyneet valumuottien osat.

Metallikauppa ja Etelä-Uralin kaivostoiminnan tuotteiden jakelu toivat Volgan suomalais-seuduille myös Abashevo-kulttuurin indoarjalaiset. Arkeologia jäänteitä heistä löytyy tekstiilikeramiikan lähtöalueelta, ja suomen indoarjalainen lainasanakerros täytynee osin yhdistää abashevolaisiin. Heidän kalmistojaan on löydetty volgan-suomalaiselta alueelta, eli heitä on elänyt keskuudessamme.

 
Indoeurooppalaiset Euroopassa
Ukrainan skyyttien hauta-kurgaaneista kelttien päällikkö-hautoihin asti on kyse indoeurooppalaisen invaasion tuomasta yhteiskunnallisesta muutoksesta: Ihmisyhteisö ei ollut enää jäsentensä muodostama yhteisö, vaan päällikön tai johtavan klaanin ympärille keskittyvä hierakia. Tämä jyrkkä muutos näkyy myös hautaustavoissa.

Eurooppalaisessa megaliitti-hauta -traditiossa vainajien luut liitettiin yhteisön vainajien joukkoon yhteisö-kohtaisessa kumpuhaudassa, odottamaan jälleensyntymää. Paimentolaisten klaani-yhteiskunta ei perustunut yhteisyyteen vaan hierakiaan. Jokaisella oli paikkansa, -eli alempia ja ylempiä. Haudattaessa päällikköjä heidän mukaansa laitettiin arvoesineitä ja jopa ihmisuhreja, mikä innovaatio korosti uutta järjestelmää: Ihmisten eriarvoisuuden insitutionalisointia.

Indoeurooppalaisten nomadien maahanmuutto merkitsi myös siirtymistä matrilineaarisesta ja matrilokaalisesta yhteiskunnasta, jossa sukupuoli ei määrännyt yksilön statusta, jyrkän patriarkaaliseen elämänmuotoon, jossa naisen asema läheni esineen statusta nykyisen Lähi-Idän tai latino-kulttuurien tapaan.

Kulttuurisesti kehittymättömämpien nomadien invaasio aiheutti tuhannen vuoden katkon ja takaiskun kulttuurin kehityksessä Itä-Euroopassa. Mm. kirjoitustaito, maalattu keramiikka ja kaupunkiasutus katosivat, ja väkiluku mahdollisesti romahti. Antiikin Kreikasta tunnemme pimeät vuosisadat, eli doorilaisten (IE) suorittaman mykeneläisen sivilisaation tuhoamisen jälkeisen ajan ilman korkeakulttuuria.

Kun Jamnaja- eli kurgaanikulttuurin paimentolaiset tunkeutuivat Balkanille, sikäläinen yhteiskunta oli jo kehittynyt liikenneyhteyksiä ja alueellista työnjakoa vaativaksi. Ukrainassa, Tripoljen kulttuurissa (Tripolye, Trypillian), asuttiin hämmästyttävän suurissa kaupungeissa jopa kaksikerroksisissa taloissa. Nomadi-invaasion jälkeen nämä esi-metropolit tyhjentyivät löytyäkseen uudelleen vasta ilmakuvauksissa 1950-luvulla. Nälkäisten ja agressiivisten paimentolaisten hyökkäys- ja ryöstely-aallon on täytynyt järkyttää itäisen Euroopan elinkeinotoimintaa niin perusteellisesti, että kokonaiset yhteiskunnat romahtivat. Kun väestön henkiinjääneet sitten alkoivat rakentaa uutta elämää raunioihin, puhutuksi kieleksi jäi alkuperäiskielen ja nomadi-kielen (IE) sekoitus, jonka indoeuro-piirteitä maahanmuuton seuraavat aallot vahvistivat. Euroopan indoeurooppalaistuminen on siis ollut aivan muuta kuin esim. Bonniers-kuvakirjojen visiot "kehittyneempien" kansojen uljaasta valloitus-retkestä.

Uskonnon alalla indoeurooppalaisten tulo toi uusia innovaatioita: Ukkosen jumaluus personoitui mieshenkilöksi ja yhdistyi seppä-jumaluuteen, sodanjumala tuli mukaan pantheoniin, johon myös kehitettiin isä-valtaisen suurperheen järjestys, vaikka antiikin Olympoksella olikin tiettyä uusperhe-meininkiä. Indoeuro-kulttuurin atribuutit, hevoset, kärryt ja aseet noteerattiin myös henkimaailmanpuolella.
Itämerensuomen indoeuro-vaikutteet ovat tulleet kahta kautta: Suoraan Etelä-Venäjän kanta-indoeurooppalaisilta, indo-iranilaisilta, indoarjalaisilta, ja iranilaisilta kansoilta, -ja joitain vanhimpia sana-lainoja jo IE-kantakieltä edeltäneestä kielestä samoilta seuduilta. Toinen kieli- ja kulttuuri-vaikutteiden kanava on Itä-Puolassa paikallisista ja IE-nomadi -aineksista kehittyneen vasarakirveskulttuurin leviämien Baltiaan ja Suomeen, ja Fatjanovo-kulttuurina Volgalle.

Vuosituhannen 4000 eKr. jälkeen Eurooppaa Dnestriltä itään ja Mustaltamereltä Jäämerelle asuttivat vaihtelevassa suhteessa uralilaiset ja indoeurooppalaiset kansat, joista pääosassa indo-iranilaiset. Sellaisena sen näkivät myös antiikin kreikkalaiset: Skyytit tai kimmerialaiset hallitsivat aroja, ja näiden takana oli toisia, eriskummallisia, kansoja, joiden kanssa käytiin välillistä kauppaa. Antiikin maailma tunsi meidät hyperborealaisina, joiden takana asuvat olennot eivät enää olleet ihmisen muotoisia, vaan kaikkea sitä mitä ikävystynyt kartanpiirtäjä sijoittaa sinne mistä ei mitään tiedetä.

Vasta historiallisella ajalla turkkilaiset idästä ja germaanien kansainvaelluksen vaikutukset lännestä muuttivat tämän näyttämön, ja toivat sinne uudet toimijat. Alkuperäisille kansallisuuksille jäi saarekkeita Kaukasiassa, Volgalla, Baltiassa ja Jäämeren rannoilla, -ja Suomi.

Linkkejä:
 

 
Varhaiset indoeurooppalaiset kielet ja kulttuurit
Ajankohta: Kielimuoto: Kulttuuri: Kommentit:
7000-4500 eKr. IE-kantakieltä edeltävä kielimuoto,
"esi-kantaindoeurooppa"
Samara (Dnepr-Donets) Khvalynsk ja Srednij-Stog -kulttuureihin johtavan kehityksen alku.
4500-3600 eKr. Varhais-kantaindoeurooppa, (kentum) Khvalynsk ja Srednij-Stog Anatolian IE-kielet eroavat,
"Kurgan Wave 1." Balkanille.
Tokaari eroaa (Afajasnevon kulttuuri 3500 eKr. Altailla.)
3600-3000 eKr. IE-kantakielen myöhempi vaihe, Jamnaja (Yamnaya), eli kuoppahauta-kultturi (Pit Grave Culture), myös "kurgaanikulttuuri". Koko joukko tytärkieliä eroaa, ja muodostuu eurooppalaisten kielten (substraatti) vaikutuksesta aivan erilaisiksi kuin lähtöalueella. 
 
3000-2200 eKr. "Kaakkois-indoeurooppa", eli kreikan, armenian ja indoarjan kantakieli Katakombi-kulttuuri (eteläinen) Katakombi-kulttuurin väestöstä osa tunkeutuu Etelä-Balkanille, jossa alkuperäisen (ei-IE) kielen, pelasgin, jäädessä substraattina vaikuttamaan, syntyy muinais-kreikka (Lineaari-B-kirj.)
Osa väestä tunkeutuu Anatoliaan.
3000-2200 eKr. Indoiranilainen kantakieli Poltavkino (pohjoinen) Volgan iranilais-kieliset kansanryhmät loivat sarjan kulttuureja, jotka vaikuttivat uralilaisiin kielin ja kulttuurin tuhannen vuoden ajan.
Abhasevo, Srubnaja.
Iranilaiset kielet levisivät täältä käsin myös Keski-Aasiaan. 
Andoronovo
2200-1900 eKr. Indoiranilainen kieli Abashevo Abashevo vaikuttaa tekstiilikeraamiseen kulttuuriin Volgalla, ja välillisesti Suomeen asti.
A:sta kehittyy Etelä-Uralilla Sintashtan-Arkaim -kulttuuri, joka rakentaa "dasa"-linnoitukset
2000-900 eKr. Indo-arjalainen kieli Andronovo Leviää laajalle Keski-Aasiaan.
2000-1200 eKr. Kanta-iran Srubnaja, Hirsihautakulttuuri
"Timber Grave Culture"
Keski-Venäjällä, suomalais-ugrilaisten naapureita. Pozdnyakovo-kulttuuri, joka vaikuttaa suomalais-ugrilaisiin Volgalla, on hirsi.h.kulttuurin seurannainen.
Volgansuomalaisiinkin vaikutteita jättänyt Abashevo-kulttuuri, joka oli kieleltään indoiranilainen, poiki laajalle Keski-Aasiaan levittäytyneen Andronovon-kulttuurin (indoarjalainen kieli) ja Aral-järven tienoille sen asutuksen, josta pohjois-mesopotamialaisen Mitannin valtakunnan valloittanut ryhmä lähti. Mitannin hallitsijoiden nimet ovat kuin New Delhin puhelinluettelosta ja he tunsivat jumaluuden nimeltä Indra.

Veda-laulut mainitsevat "arjalaisten" valloittaneen dasa-kansan linnoituksia, minkä luultiin tapahtuneen Indus-laaksossa. Indus-kulttuurin kaupungit ja varustukset olivat kuitenkin kantikkaita. Nyttemmin on löytynyt erään keski-aasialaisen indoeurooppalaisen kulttuurin jäljiltä rakennelmia, joissa on veda-kirjallisuuteen sopiva kaksinkertainen pyöreä muuri. Myyttien tapahtumapaikka näyttää löytyneen.

Abashevo-vaiheessa indoeurooppalaisten iranilaisiin ja intialaisiin kieliin johtavat haarat eivät vielä olleet eriytyneet. Kreikkalaisten hyvin tuntemat Etelä-Venäjän ja Ukrainan skyytit olivat iranilaista kieltä puhuvia paimentolaisia, ja tässä esitettyyn kulttuuri-jatkumoon kuuluvia.

Taulukon tiedot: Vapaasti A.Parpolan mukaan.
 

Skyyttejä

Kyllä! Liitynkin Pakanalistaan. (Kirjoittautumalla postituslistaamme saat tiedot päivityksistä, ja voit keskustella muiden lukijoiden kanssa)
Powered by groups.yahoo.com



Tämä ei nyt välttämättä liity aiheeseen, mutta kuitenkin.

EDELLISELLE
SIVULLE
TAKAISIN
ETUSIVULLE
SEURAAVALLE
SIVULLE