Free Web Hosting | free host | Free Web Space | BlueHost Review

Kasvillisuus Euroopassa esihistoriallisena aikana

Suomalaisten alkukoti-hypoteesin historia

Kampakeramiikan ajan Eurooppa
Onko "skandinaavinen kuoppakeramiikka" pohjois-suomalaista alkuperää?

Kasvillisuus Euroopassa esihistoriallisena aikana

Muinaiset ilmastot ja kasvillisuudet tunnetaan nykyisin melko tarkkaan. Esihistoriallisen ihmisen elinympäristöstä voidaan siten muodostaa realistinen kuva, ja päätellä ympäristön muutosten vaikutuksista kulttuurien ja ihmis-populaatioiden vaiheisiin.

Biotyyppi	Selitykset	Asutus
	22-14 000 14c BP (= 23 000 - 13 000 cal eKr.) Valkoinen: Jää Harmaa: "Polar Desert", jää-aavikko Punertava: "Steppe Tundra", kylmyysaro Vaalea vihreä: "Open Woodland", metsää Keltainen: "Dry Steppe", kuiva aro Ruskea: "Semi Desert", puoliaavikko	Jääkauden kylmyysmaksimi 22-18 000 eKr.. Euroopan kaikki ihmis-asukkaat muutamassa saarekkeessa Etelä-Ranskasta Ukrainaan. Luolataidetta lännessä. "Willendorfin Venus" Itävallasta n. 24 000 eKr..
	13 000 14c BP (=12 500 cal eKr.) Valkoinen: Jää Oranssi: Tundra Sinertävä: "Boreal Woodland", harvaa metsää Vaalea vihreä: "Open Woodland", metsää Keltainen: "Dry Steppe", kuiva aro	Mammutinmetsästys-kulttuuri Ukrainasta Tsekkiin ulottuvalla alueella. Kaksois-spiraali -kuvioitu rannerengas Mezinistä Ukrainasta, proto-uralilaisten mammutinmetsästäjien jäljiltä.
	12-11 000 14c BP (=12 000 - 11 000 cal eKr.) Valkoinen: Jää Oranssi: Tundra Punertava: "Steppe Tundra", kylmyysaro Sinertävä: "Boreal Woodland", harvaa metsää Vaalea vihreä: "Open Woodland", metsää Vihreä: "Forest", metsää	Paleoliittinen väestö seuraa pohjoiseen vetäytyvää elinympäristöään. Magdalenien läntisellä Euroopan mantereella. Mesoliittiset pienriistanmetsästäjät saapuvat etelästä Iberiaan ja Balkanille.
	11-10 000 14c BP (=11 000 - 9 200 cal eKr.) Valkoinen: Jää Harmaa: "Polar Desert", jää-aavikko Punertava: "Steppe Tundra", kylmyysaro Ruskea: "Semi Desert", puoliaavikko Violetti: "Wooded Steppe", metsä-aro	Komsa-kulttuuri jäänyt eristyksiin Ruijaan Norjan rannikon tyhjentyessä. Peuranmetsästys-kulttuuri Britteinsaarilta Keski-Venäjälle. Kulttuuri- ja kielierot madaltuvat tällä alueella.
	8 000 14c BP (=7 000 cal eKr.) Oranssi: Tundra Sinertävä: "Boreal Woodland", harvaa metsää Tumma vihreä: "Closed Boreal Forest", pohjoista metsää Vaalea vihreä: "Cool Temperate Forest", kylmän ilmaston metsää	Olenie-Ostrovin eli Peurasaaren kalmisto Äänisellä 6 500 eKr: 150 hautaa. Keramiikkaa samaan aikaan Volgan "mutkassa".
	5 000 14c BP (=4 000 cal eKr.) Punainen: "Mediterranean Forest", välimeren metsää Kellanvihreä: "Open Woodland", harvaa metsää	Tyypillinen kampakeramiikka leviää Suomeen ja suppilopikarikulttuuri (TRB) Etelä-Skandinaaviaan. Tripolje/Cuciteni Ukrainassa ja Catal Hüyük Anatoliassa.
	Potentiaalinen kasvillisuus nykyaikana.
Perinteiset radiohiili-ajoitukset, 14-c, ovat epätarkkoja C14-hiilen luultua epätasaisemman hajoamisen ja auringonpilkuista tms. johtuvan radioaktiivisen, ei-stabiilin, hiilen määrän vaihdellessa ilmakehässä. Kalibrointi, jolla 14c-ajoitukset voidaan sovittaa kalenterivuosiin, perustuvat korallin "vuosilustoihin" (22 000 - 9 200 eKr, tai 18 000 - 10 000 BP) ja kalifornialaisen vihnemännyn, maailman vanhimman puun, vuosirenkaisiin, joilla katetaan 9 200 eKr. jälkeinen aika. Ajoitusten kalibrointitaulukko alempana. Kasvillisuus- ja ilmastovyöhykkeiden rooli Euroopan esihistoriallisten kulttuurien muotoutumisessa on ainakin kolmessa tapauksessa tavallista merkittävämpi. 1. "Paleoeurooppalainen" väestö, eli Euroopassa jääkauden ajan asuneet yhteisöt, olivat erikoistuneet hyödyntämään "glasiaalisen mariginaalin", eli suur-riistaa, merilintuja ja merinisäkkäitä vilisevän pohjolan, luonnonvaroja. Tämä "Lappi" sijaitsi 22 000 eKr. mm. nykyisessä Ranskassa. Eläminen tälläisissä oloissa vaati korkeaa ammattitaitoa ja järjestelykykyä, ja osaaville luonto antoikin runsaasti. Osaamattomat se nitisti heti. Paleoeurooppalaiset olivatkin pitkälle erikoistuneita, mistä todistaa mm. maailman vanhimman kalaverkon, Suomesta löydetyn Antrean verkon, melkein lopulliseen muotoon kehittynyt rakenne, ja todisteet muinaisesta valaanpyynnistä, mikä ei ole aloittelijan touhua. Jääkauden metsästäjä oli siis välineiltään "eskimo-tasoa". Erikoistumisen haittana oli sitoutuminen määrättyyn biotyyppiin. Kun ilmasto lämpeni asteittain, ja vyöhykkeet rullasivat pohjoiseen, paleoliittinen eurooppalainen seurasi perässä. Heidän pusikoituvat ja mammuttinsa menettäneet metsästysmaansa jäivät etelästä päin, saapuville mesoliittisille pienriistan-metsästäjille. Hekin pysyttelivät omassa biotyypissään. Luigi Cavalli-Sforzan geenikompleksien levinnäisyyskartoissa onkin erään prinsipaalikomponentin keskittymä Ruijassa ja Kuollassa. Sinne siis päätyivät Pyreneiden luola-taiteen tekijöiden jälkeläiset suoraan alenevassa polvessa. 2. Toinen esimerkki biotyyppien vaikutuksesta kansojen etnogenesikseen, on pitkään samoilla sijoilla pysytelleen metsä contra aro -rajan ja uralilaisen contra (kanta)indoeurooppalaisen kieliryhmän kontaktipinnan yhteys. Indoeurooppalaiset levittäytyivät n. 4000 eKr.-luvulta alkaen voimakkaasti itään ja länteen, mutta metsävyöhyke pysyi uralaisena/suomalais-ugrilaisena. Vasta Keski-Eurooppassa pohjoisemmassa ympäristössä muodostunut nuorakeramiikka (vasarakirves-kulttuuri) levitti sekä maanviljelyn että indoeurooppalaisen kielen (tai nipun lainasanoja) metsänpuolelle rajaa. Myöhemminkin tämä sama botaaninen raja erotti suomalais-ugrilaiset vaihtuvista arokansoista, kimmerialaista, skyyteistä, turkkilaisista, petsenegeistä, jne.. 3. Ilmaston kylmeneminen ja kuiveneminen lienee ollut syy Volgan ja Kaspian arojen indoeurooppalaisten liikehtimiseen, joka aiheutti taantuman Balkanin maanviljelyskulttuureissa. Maanviljelys-yhteisöt ovat todennäköisesti joutuneet kriisiin em. ilmastonmuutoksen takia, ja ulkoinen paine joudutti kulttuurien tuhoa. Kylmemmän ja kosteamman kauden tulo kolmannen vuosituhannen puolessavälissä saattaa olla syynä Suomen vasarakirves-kulttuurin taantumiseen, ja ko. väestön sulautumiseen myöhäiskampakeraamisiin metsästäjä-keräilijöihin. Samoin pronssikauden alkua edelsi lämpeneminen, joka lienee rohkaissut Viron puolella kehittynyttä itämerensuomalaista (vasarakirves-vaikutteista) maanviljelys-väestöä muuttamaan lahden yli pohjoiseen, ja siirtämään Suomen pysyvästi maanviljelyksen piiriin Kiukaisten kulttuurin puitteissa.