| Oliko Euroopan jääkauden asutuksessa kaksi eri keskittymää? |

| Viimeaikaisessa keskustelussa on tuotu esiin mahdollisuus, että Euroopan jääkauden jälkeinen asutus jakaantuisi kahteen eri ryhmään jäätymismaksimin aikaisia "selviytyjiä": Läntiseen ja itäiseen keskittymään. Tätä hypoteesia on esitetty mm. pohdittaessa Euroopan alkuperäiskielen uralilaisuutta. Mikäli oletettu jako pitää paikkansa, "suomalaiset" asustelivat 20 000 vuotta sitten kartan punaisessa läiskässä. Eräät seikat puhuvat vahvasti tälläistä kahtia-jakautumaa vastaan, mutta sen avulla voidaan selittää muutamia havaintoja. Seuraavassa kartassa tarkastellaan em. hypoteesin mukaisten populaatioiden käyttäytymistä myöhemmissä vaiheissa. |
![]() |
|
Tapahtumat mesoliittisen ajan alussa eivät näytä jättävän
mahdollisuutta "itä-länsi" -jakautumalle säilyä edes Suomen nykyisen
alueen asuttamiseen asti. Tarkasteltavalle jaksolle on myös
tyypillistä, että Euroopan paleoliittinen väestö pysyttelee siinä
ilmasto- ja luontotyypissä, minkä hyödyntämiseen heillä oli parhaat
valmiudet. Heidän subarktiseen ympäristöön sopivasta know-howsta ei
olisi ollut etua metsittyvässä Keski-Euroopassa, kilpailussa
Anatoliasta ja Pohjois-Afrikasta tunkevien mesoliittisten
pienriistan-metsästäjien kanssa. Paleoeurooppalaisten viimeiset
jäkeläiset lienevät siis löydettävissä äärialueilta, Fennoskandiasta ja
Britteinsaarten pohjoisimmasta kolkasta.
Luigi Cavalli-Sforzan
kartoitukset kuuden eri geenikompleksin esiintymisestä Euroopassa
osoittavatkin pohjoisimmassa Lapissa keskittymän (kartassa: Komsa),
joka oletetaan liittyväksi "arktiseen ilmastoon sopeutumiseen". Tämä
geeni-tuntomerkkien yhdistelmää löytyy muualta sitä vähemmän, mitä
etelämpään mennään, eli jääkauden (länsi-)eurooppalaiset näyttävät
jättäneen jälkiä nykyiseenkin väestöön. Mikäli oletetun "itäisen"
väestö-frakmentin jälkiä etsitään nyky-eurooppalaisten geeneissä, he
ovat läsnä ns. yhteis-eurooppalaisessa geeni-poolissa, johon kaikki
kuulumme, -saamelaisia ja baskeja lukuunottamatta. |
![]() |
| L.L.Cavalli-Sforzan "Prinsipaalikomponentit |
Suomalaisten geeniperimästä kirjoitettaessa voi yhä vieläkin tavata
käsitteet "itäinen" (=aasialainen) ja "läntinen" geenistö, vaikka
eurooppalaisten perimää ei ole vuosikymmeniin tarkasteltu kahden
muuttujan suhteena. Luigi Cavalli-Sforzan
kartoituksissa tarkastellaan viittä muuttujaryhmää,
"prinsipaalikomponentteja", jotka osataan yhdistää tiettyihin
muuttoliikkeisiin tai murroksiin Euroopan asutuksessa: 1. Maanviljelyn
leviämisen kanssa korreloiva kompleksi, joka on tiheimmillään
Anatoliassa ja Balkanilla; 2. Indoeurooppalaisten invaasioon
yhdistettävissäoleva kompleksi, joka keskittyy Volgan alajuoksulle; 3.
Ruijaan ja Lappiin keskittyvä ilmeisesti paleoliittisen perimään tai
arktiseen ympäristöön sopeutumiseen yhdistyvä kompleksi; 4. Kreikkaan
ja eteläiselle Balkanille keskittyvä tekijä; ja 5. Baskimaalle
keskittyvä geenikompleksi. Kuten lukija huomasi, mikään näistä ei ole
"itäinen", -paitsi indoeurooppalainen.
|
|
|
![]() |
![]() |
|
Kartat ylhäältä alas:
1. Maanviljelyn leviämisen kanssa korreloiva "prinsipaali-komponentti". 2. "Arktisiin oloihin sopeutumisen" tai paleoeurooppalaisen perimän kanssa korreloiva kompleksi. 3. Indoeurooppalaisten kielten leviämiseen yhdistettävä geenikompleksi. Cavalli-Sforza arvoi nyky-eurooppalaisten geenistöstä noin 80%:n periytyvän jääkauden l. paleoliittisen ajan eurooppalaiselta väestöltä, enimmillään 25%:n tulleen Vähästä Aasiasta maanviljelyn mukana, ja noin 10% indoeurooppalaisilta paimentolaisilta. Tämän jälkeen "itäisistä" ja "läntisistä" geeneistä höpisemiseminen ei enää perustu tieteeseen, eli "3/4-osaa lännestä - 1/4-osa idästä (=Aasiasta)" -juttu voitais niinku jo kuopata? |
Seuraavassa János Pusztayn esitys uralilaisten kielten "ketjumaisesta alkukodista", joka on yksi hedelmällisimmistä tavoista hahmottaa U-kantakieleen johtanutta ja osittain keskenjäänyttä prosessia. Pusztay näkee kantakieli-vaiheessa kolme eri kohtiota, jotka eivät missään vaiheessa kehittyneet samaksi identtiseksi kielimuodoksi. Itämerensuomen, permiläiset kielet ja tseremissin erottaa samojedeista, ugrilaista ja mordvasta kieliperheen sisäinen typologinen raja, mutta samojedien ym. ja paleoaasialaisten raja on geneettinen, eli erottaa keskenään erialkuiset ja erirakenteiset kielet toisistaan.
![]() Pusztayn mukaan uralilainen t. suomalais-ugrilainen kantakieli ei koskaan kehittynyt yhdeksi kieleksi, vaan puhuttua kieltä laajalla alueella yhdenmukaistava prosessi tuottikin yhden kielen sijasta kolme toisilleen läheistä kielimuotoa. Tämä tarkastelu auttaa selittämään muutamia perinteisellä SU-kielten sukupuulla vaikeasti ymmärrettäviä seikkoja. Tälläisiä ovat eräiden kielen piirteiden puuttuminen toisista SU-kielistä, vaikka teorian mukaan niiden pitäisi olla kaikille yhteisiä.
![]() Kuten tämän "kielipuun" piirtäjäkin näyttää ymmärtäneen, saamelaisten, samojedien ja Obin-ugrilaisten sijoittaminen tuottaa hankaluuksia. -ja ajoituksetkin ovat niitä Setälän aikuisia... Seuraavassa sijoitamme tunnetut SU- ja U-kielet Pusztayn hypoteesin mukaan tehtyyn kaavioon:
"Uralilaisia kieliä puhuvien kansojen somatologiset, kraniologiset ja geneettiset ominaisuudet osoittavat, että uralinkieliset kansat eivät polveudu yhteisestä kantapopulaatiosta, joka levittäytyi Volgan ja Uralin välisestä alkukodista viimeisten 6000:n vuoden aikana. Varsinkin ajatus siperialaisesta alkukodista voidaan haudata. Väestön siirtyminen Siperiasta Eurooppaan pitäisi näkyä selvänä gradienttina Uralin länsipuolella. Todellisuudessa biologiset ominaisuudet eivät muutu Itämeren ja Uralin välillä. Näiden ominaisuuksien muuttuminen alkaa vasta Uralin itäpuolella osoittaen eurooppalaista alkuperää olevan väestön siirtymistä Uralin yli itään, ja sekoittumista siellä geneettisesti huomattavasti itäisempiin populaatioihin. Obinugrilaisten somatologiset piirteet osoittavat heidän polveutuvan sekä paleoleurooppalaisista että paleoaasialaisista populaatioista, mutta samojedien esivanhemmat olivat somatologisten ja geneettisten piirteiden perusteella pääasiassa kielensä muuttaneita paleoaasialaisia." Markku Niskanen, Muinaistutkija 4/1998, s.19. Niskasen biologisten tutkimustulosten perusteella tekemä yhteenveto on siis samansuuntainen Pusztayn kielihistoriallisen näkemyksen kanssa. Kielessä samojedit, morvda ja Obin-ugrilaiset muodostavat vaihtumavyöhykkeen (uralilaisen osan) maantieteellisesti viereiseen kieliryhmään nähden, mutta biologisen geeni-perimän suhteen samojedit ovat pääasiassa paleoaasialaisia, ja Obin-ugrilaiset vaihtumavyöhykettä kaikkien Uralin länsipuolisten kansallisuuksien ollessa (läntisiä) europideja ilman paleoaasiasta perimää. Tutkimustulosten kannalta "suomalaisten itäinen perimä" näyttää siis loppuunkäsitellyltä? Ooops: Viimehetken ilmoittautujana ehtiikin paikalle paljonpuhuttu Y-kromosomin C-alleeli, svekomaanien viimeinen toivo. Euroopassa vain parissa paikassa, Suomessa ja Kreikassa, esiintyvä isältä perittävän Y-kromosomin C/T-transitio (Y-kromosomin C-alleeli), on hyvin yleinen osassa Siperiaa (jakuuteilla 86%, burjaateilla 58%, suomalaisilla 50%, kreikkalaisilla 10%, juuri muilla ei). Siispä fin-jävelit ovat sittenkin mongoleja?! Siteeraammepa Niskasta: "...Y-kromosomin C-alleelin levinnäisyyden valossa esitetyn väitteen ... mukaan pohjoiseurooppalaisten (varsinkin suomalais-ugrilaisten) isä-linjoissa olisi uralinkielisten siirtolaisten mukana tullut aasialainen komponentti (Zerjal ym. 1997). C-alleelin levinnäisyyden tarkastelu kuitenkin osoittaa sitä tavattavan pääasiassa niillä alueilla, jotka saivat nuoremman paleoliittisen kauden aikana asutusta Alppien itäpuolisen Euroopan periglasiaaliselta vyöhykkeeltä. On siis todennäköisempää, että tämän alleelin levinnäisyyssuunta oli Euroopasta Aasiaan kuin Aasiasta Eurooppaan." M.Niskanen, s.18. Isältä perittävän Y-kromosomin em. kummallisen molekyylinpätkän laikuttaista levikkiä on arveltu myös pronssikautiseen metallikauppaan liittyvän "traaderi-toiminnan" välittämäksi. Keski-Aasiasta Fennoskandiaan ulottui monia etnisiä kulttuureja ylittävä Keski-Aasian metallurginen kompleksi, eli pronssi-teknologiaa ja esineistöä välittänyt kulttuurinvaihto. Suomeen tämä ilmiö toi Seiman-Turbinon -tyyppisiä esineitä ja ns. "Suomen itäisen pronssikulttuurin". Voidaan olettaa, että silloin uutta tietämystä levittivät liikkuvat kauppias-seurueet, "traaderit" mm. Melanesiaa koskevan tutkimuksen terminologiassa, jotka viipyivät paikkakunnilla vain sen ajan kun pronssit on myyty tai vaihdettu, mutta palasivat säännöllisesti uudelleen kuin kattilanpaikkaajat 1800-luvun Suomessa. Näillä traadereilla on voinut olla myös pysyviä kauppa-asemia, kuten myöhemmät Teljä ja Hahlo keski-eurooppalaisilla kauppiailla Kokemäki-laaksossa. Tälläisen aseman ympärille muodostuu yleensä seka-asutus, jossa geenejäkin vaihtuu. 1800-luvun suomalaisella maaseudulla väitetään puhelinpiuhoja kylästä kylään vetäneiden monttöörien jättäneet sinne-tänne monttööri-geenejä muistoksi teknologian edistysaskeleesta. Pronssikauden traadereita arvellaan samojedeiksi. Kahdessa paikassa Itämeren tai Fennoskandian ympäristössä on luultu löydetyn "mongoli-kalloja" kampakeramiikkaan tai varhaiseen suomalais-ugrilaisuuteen yhdistettävissäolevista haudoista. Nyttemmin on selvinnyt (Kozintsev Niskaselle 1991), että Äänisen Peurasaaren, eli Oleni Ostrovin, löytöjen "litteäkasvoiset kallot" ovat kaikki rekonstruoitu löydöistä, joiden kasvojen luut ovat olleet puuttellisesti säilyneet. Kun silloisen tieteellisen dogmin mukaan siellä piti olla "mongolideja", ne tehtiin. Äänisen kallot ovat siis kaikki europideja, ja viittaavat mm. nykyisten saamelaisten suuntaan. "Denisovan 1980 julkaisemien kraniometristen mittojen vertaaminen paleoliittisen kauden eurooppalaisten vastaaviin mittoihin osoittaa, että kampakeraamisen väestön kasvojen konfiguraatio ei ollut sen mongolisempaa (=liiteäkasvoisempaa) kuin paleoeurooppalaisten (Euroopan cromagnoidien). ... Todellisuudessa Euroopan itäosien ja Länsi-Siperian varhaisimmat asukkat olivat kraniologisesti europidista tyyppiä, ja mongolidiset piirteet ilmestyivät Länsi-Siperiaankin vasta pronssi- ja rautakausien vaihteessa (Liptak 1980)." M.Niskanen, s.13. Svedofiilien hellimälle mielikuvalle "itäisyydestä" ja mongolisuudesta ei siis jää minkäänlaista piilopaikkaa tieteen tarkoilta työkaluilta. Tarkasteltaessa eri eurooppalaisten populaatioiden kraniologista eli kallon-mitallista yhtäläisyyttä/eroa burjaatteihin saadaan konventionaalista "itä-länsi"-mielikuvasta poikkeava tulos:
Kun suomalaisten europidista perimää ja Eurooppalaista alkuperää ei voida kiistää nykyisten geenitutkimusten osoittaessa yhtäläisyyttä läntisen Euroopan muunkielisiin kansoihin (poisluettuna baskit), on tarjottu sellaistakin mallia, että "jalot viikingit" tms. olisivat astuttaneet Suomen naiset, ja näin aikaansaaneet "läntisen rotu-tyypin". Niskasella on vastaus tähänkin: "Mitokondrian DNA:n (mtDNA) tutkimuksen perusteella itämerensuomalaisten, saamelaisten ja volgansuomalaisten äitilinjoilla on eurooppalaiset alkuperät." M.Niskanen, s18. Mitokondrioiden DNA periytyy vain äidin kautta, koska siittiö jättää lastinsa vain hedelmöityvän munasolun tumaan, ja tuman ulkopuolisen mtDNA:n kanssa isällä ei ole mitään tekemistä. Sitä tutkimalla saadaankin pidemmälle menneisyyteen ulottuvaa tietoa, koska mtDNA vaihtuu hitaammin. MtDNA:sta saamme myös vastauksen em. kysymyksenasetteluun: Europidinen geenistö on suomalaisilla kotoperäistä, ellei sitten viikinki-naisia ole haettu tänne suurin määrin lisääntymistarkoituksiin, mikä on vähintään epätodennäköistä.
Keskustelu suomalaisten
mystisestä itäisyydestä tuskin loppuu, vaikka yhä uudet tosiasiat
lyövät korville svedofilian viimeisiä "bitter-eindereita" ("Nach der
Bitter Ende", =katkeraan loppuun), sillä aina löytyy jostakin pimeä
loukko ilman tieteen valokeilan kosketusta, mihin "jalo germaani" voi
nilkuttaa jatkamaan kuvitteellista eksistenssiään.
Kirjallisuutta:
|
|||||||||||||||||||||||||
| "Itämaisuus prosentti" 6:n geenitekijän mukaan: | |
| Baskit | 12,37 |
| Tsekki | 16.73 |
| Ruotsi | 18,18 |
| Ranska | 18,29 |
| Saksa | 19,55 |
| Itävalta | 20,68 |
| Norja | 20,45 |
| Unkari | 20,68 |
| Britit | 20,71 |
| Unkari | 21,38 |
| Venäjä | 21,63 |
| Euroopan keskiarvo | 22,75 |
| Suomi | 25,05 |
| Komi | 30,12 |
| Kreikka | 33,35 |
| Mari | 34,17 |
| Saame | 42,20 |
| Ainut (Hokkaido) | 92,77 |
| Mitä geenit ja kallojen mitat kertovat suomalaisten alkuperästä? |
|
Suomalaisten,
kuten muidenkin eurooppalaisten, perimästä löytyy yhtymäkohtia sekä
itään että länteen. Tämän osoittaa kiistatta kallojen mittaus l.
kraniologia, fyysinen antropologia ja nykyaikainen solujen sisäisiä
molekyylejä tarkasteleva geeni-tutkimus. Näistä löydöistä voidaan tehdä
johtopäätöksiä suomalaisten alkuperästä ja nykyisen Suomen asuttaneiden
ihmisryhmien tulosuunnista. Paljon hoettu "itäisyys" ei näytä
kuitenkaan saavan tukea nykyisistä tiedoista.
Geneettinen yhtenevyytemme läntisen Euroopan jokunen tuhat vuotta sitten puhekielensä indoeurooppaan vaihtaneiden kansojen kanssa selittyy luontevasti asutushistorialla: Sen alueen, johon nykyinen Suomikin kuului, asutti sekä jääkauden itäisen että läntisen Euroopan "väestö-taskujen" populaatiosta lähteneiden ihmisryhmien kehittämä kivikautinen metsästäjä-keräilijä -kulttuuri, joka subarktisiin oloihin sopeutuneena otti käyttöönsä koko pohjoisen Euroopan. Kaikki nykyisten pohjois-eurooppalaisten esivanhemmat ei olleet tässä joukossa, mutta yleistäen voidaan sanoa, että Pohjois-Euroopan asukkaat ovat tämän väestön jälkeläisiä suoraan alenevassa polvessa. Geeni-etäisyydet Välimeren maailmaan ovat pykälän pidempiä, johtuen jo mesoliittisella ajalla näihin maihin tulleesta uudesta väestöstä, joka ei jääkauden aikana oleskellut Euroopassa. Neoliittisella ajalla Balkanin kautta tullut väestönlisäys näkyy Cavalli-Sforzan 1. prinsipaalikomponenttina, joka on meillä jäänyt suhteellisen lieväksi. Tämä tekijä kasvattaa suomalaisten ja itä-eurooppalaisten eroa, mutta on ajallisesti paljon Suomen asuttamista myöhäisempi.
Suomen jääkauden jälkeiset
asuttajat näyttävät siis kuuluneen geneettisesti paleoeurooppalaiseen
väestöön, eivätkä myöhemmät lisäykset ole oleellisesti etäännyttäneet
meitä muun Euroopan yhteydestä. Pikemminkin voidaan sanoa, että muut
ovat muuttuneet enemmän kuin me. Viereinen ennallistus Cro Magnonin
ihmisestä perustuu länsi-eurooppalaisiin löytöihin, mutta suomalaisen
silmin näyttää jotenkin tutulta. Menneen agraari-Suomen syksyisillä
pestuumarkkinoilla, joissa isännät ja rengit tekivät kontrahdit
vuodeksi kerrallaan, tällä habituksella varustettu työnhakija olisi
menestynyt, eikä tämä "renki-tyyppi" ole mihinkään kadonnut. Ehkä hänet
voi vieläkin tavata Veneskosken kioskin kuistilta Nurmon jokivarresta. |

| EDELLISELLE SIVULLE | TAKAISIN ETUSIVULLE | SEURAAVALLE SIVULLE |